Hyviäkin hetkiä esteillä

Estevalmennukseen toivoin Potteria, mutta se sattui olemaan toisella ratsastajalla. Niinpä kipusin jälleen Pokun kyytiin. Alkuverkassa tahkottiin ravissa ja laukassa puomeja. Poku pudotteli melkoisen monesti puomitehtävällä laukasta raviin. Välillä puolestaan ratti ei ollut matkassa, ja ylittelimme puomeja vähän miten sattuu. Hevonen tuntui hyytyvän aina puomien lähelle päästyään, joten koetin kannustaa sitä etenemään. Hetkittäin Poku jopa innostui, mutta sitten monta kertaa sitä ei kauheasti voinut enempää kiinnostaa. Vieläkin mysteerinä on se, miten tämän hevosen saa tarmokkaaksi, mutta lyhyeksi. Tällä hetkellä saan Pokun välillä tarmokkaaksi, mutta samalla siitä tulee kilometrin mittainen. Ohjilla tätä asiaa ei ainakaan yllättäen tehdä, sillä se vain jarruttaa menoa. Tämäkin tuli toki tänään kokeiltua.

Tässäpäs viimeisenä hypätty rata. Harmaat merkinnät tarkoittavat sitten maapuomeja eli ihan noin valtavasti ei esteitä menty. Mustat puolestaan ovat tavallisia esteitä, joiden korkeus nousi maksimissaan 70 senttiin. Radalle lähdettiin vasemmassa laukassa ja ensimmäisenä ylitettiin suunnanvaihtoeste eli ykkönen. Siitä laukka oikeaksi ja puomien 2-5 yli. Sen jälkeen kuutossarjaesteen yli, väliin muistaakseni kaksi tai kolme askelta, jonka jälkeen taas suunnanmuutoseste eli seiska. Vasemmassa laukassa puomirykelmän 8-11 läpi ja lopuksi suunnanmuutoksena este numero 12 ja laukka oikeaksi. Sellainen rata tällä kertaa.

Tunnin harjoitusten aikana ja itse asiassa radallakin tulin tehneeksi tuttuun tapaan samoja mokia: vauhtia oli paikoin liian vähän, paikoin liikaa ja lisäksi ratti vähän katosi, ja tuloksena oli muutamat huonot reitit ja kieltojakin. Radalla suurimmat onnistumiset olivat suunnanmuutosesteellä. Muutamia kertoja sain sille hyvän tien, Poku liikkui itse ja laukka vaihtui helposti. Näinä hetkinä muistin taas, miksi Poku on aikoinaan kiikkunut esteratsujen kärkikastissani. Ongelmia sen sijaan oli etenkin puomien kohdalla. Meno hyytyi, ja Poku tahtoi oikaista oman mielensä mukaan etenkin oikeassa laukassa. Sisäpohkeeni ei halunnut toimia, vaan taisin jäädä pungertamaan ohjalla vastaan, mikä ei luonnollisesti auttanut. Olisi pitänyt osata vaatia pohje läpi, jolloin todennäköisesti sekä tie että vauhti olisivat toimineet paremmin.

Tämän kerran tunti ei ollut ihan niin tahmea kuin aiemmilla kerroilla. Ei Poku vieläkään liitokavio ollut, mutta sentään hitusen aktiivisempi. Innostuipa se välissä myös imemään esteelle, mikä loi itselle varmuutta siitä, että yli mennään. Vaikka välillä mentiinkin vähän reippaammin pitkänä mötkylänä, ei vauhti huolestuttanut saati pelottaut. Kielto ja esteen ohituskin sujuivat niin rauhallisesti, ettei niistä tarvinnut säikähtää. Tunnin aikana yritin miettiä sitä, että pyytäisin hevosta pohkeilla eteen, mutta pitäisin etupään hanskassa. Olisin kaivannut tähän ohjeistusta, sillä pidätteillä ja pohkeilla en saanut rullattua Pokua lyhyemmäksi. Seuraavalla kerralla pitää kysyä tarkempia ohjeistuksia tähän asiaan. Sitten kun hevosen moottorin saisi pysymään kunnolla käynnissä ja oman keskittymisen mukana, niin radoista Pokunkin kanssa voisi tulla vähän tasaisempia ja sujuvampia.

Sitten vielä jotain muuta. Sain blogihaasteen iDing-blogin Marilta. Tällä kertaa ajattelin jopa jaksaa rustailla tämän tänne, vaikka yleensä olen melkoisen laiska näissä. Haasteen säännöt ovat seuraavat:

a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos siis Marille!
b) haastaa kahdeksan blogia mukaan: jos olen vastaamisessa huono, olen jakamisessa eteenpäin vielä huonompi. Tämä siis tyssää tähän, pahoittelen.
c) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Heppahulluuteni ei rajoitu vain oikeisiin hevosiin, vaan olen nimennyt autoni sen värin perusteella Uljaaksi Mustaksi.
2. Joskus toivoin olevani lyhyempi, jotta saisin mennä pienemmilläkin ratsuilla. Tällä 178 sentin mitalla monet ponit jäävät testaamatta.
3. Lapsena kotikylässäni pidetyillä markkinoilla roikuin lähes kaiken ajan talutusratsastuspisteellä.
4. Aloitin säännöllisen ratsastuksen ollessani 21-vuotias. Sitä ennen hallitsin perusteet.
5. Haaveilen omasta hevosesta, mutta haaveen toteuttaminen taitaa jäädä tekemättä. Olen aina välillä rehellisesti hyvin onnellinen, että ratsastelen muiden hevosia eikä omasta tarvitse kantaa huolta.
6. En ole liikunnallinen ihminen luonnostani, vaan minun pitää maanitella itseni aina kuntoilun pariin.
7. Lempiruokani ovat aivan tavalliset kotiruoat, kuten lihapullat ja muusi tai lasagne.
8. Tykkään katsella hömppäsarjoja ja -elokuvia. Kauhusta en taas pidä ollenkaan.