Tällä kertaa tuli melkoinen yllätys pollearpajaisissa. Olin kyllä nähnyt, että ikiaikaista suosikkiani eli herra Hilanteria on liikuteltu hiljalleen, mutta sen paluu tunneille oli täysi yllätys. Hilanterilla oli siis ollut jonkinlainen jalkavaiva, jonka seurauksena se taisi olla tunneilta poissa yli vuoden. Kipusinkin aika odottavaisin mielin tämän herran kyytiin kovasti muistellen, milloin sillä viimeksi olen mennyt. Blogi osasi kertoa, että viime kertamme oli 1.10.2010 ja silloin hommat menivät aikalailla puihin. Hilanterihan toimii sen mukaan, mitä sattuu sen kerran kuskista tykkäämään. Mikään hernepeltoturpa se ei ole, mutta ei ala arvailla, mitä kuski mahtaa pyytää. Meillä on joskus homma toiminut varsin kivasti ja sitten taas on ollut kertoja, kun polle joko luulee olevansa rodeoratsu tai sitten tyynesti parkkeeraa itsensä keskelle maneesia eikä liikahda. Silti tämä hevonen pysyy suosikkien kärjessä, juuri ihastuttavan ja vihastuttavan luonteensa takia.
Tällä kertaa tunnin aiheena oli istuntatreeni. Porukka oli aloitellut asiaa jo viime kerralla, jolla en itse ollut. Olin siis aika tyytyväinen, kun sama teema jatkui. Istuntaa kun ei koskaan voi harjoitella liikaa, valitettavasti. Ensimmäisenä opettaja ohjeisti hengityksen kanssa. Sisäänhengityksessä piti ajatella, että kyljet paisuvat samoin kuin vähän selkäkin. Uloshengistyksessä puolestaan kyljet saivat tipahtaa alas ja vatsa vähän mennä selkää kohti, jolloin mahdollinen notkoselkä vähän oikenisi. Paikoillaan harjoiteltuna sain vähän asiasta kiinni, mutta liikkeelle lähtiessä oli haastavampaa. En osannut keskittyä sekä hengittämiseen että hevoseen, joten vuorottelin niitä. Sisäänhengityksen tajuaminen oli helpompaa, mutta uloshengityksessä oli vaikea saada vatsaa vedettyä sisään rennosti, ei pakottamalla.
Seuraavaksi hengitystä käytettiin osana siirtymisiä. Sisäänhengitys tehtiin normaalisti ja uloshengityksen lopussa hevonen aluksi pysäytettiin ja siirryttiin takaisin käyntiin ja seuraavaksi nostettiin ravi ja siirryttiin käyntiin. Alussa Hilanteri ei halunnut pysähtyä sutjakasti, vaan koetti valua eteenpäin. Yritin keskittyä hengittämisen sovittamiseen apujen kanssa, jolloin pysähdykset alkoivat sujua aika hyvin. En tiedä sitten, teinkö jo ennakkoon jotain pieniä apuja, mutta Hilanteri tuntui huomaavan, että uloshengitykseni tarkoitti pysähtymistä ja oli mukavasti niinä hetkinä kuulolla. Sama homma kävi myös ravista käyntiin siirtymisissä. Hilanteri siirtyi näpsäkästi, ja hihkuin mielessäni. Raviin siirtymiset onnistuivat ihan ok, mutta tarmokkuus oli vähän kaukana. Ihan pahimpia raahautumisia ne eivät olleet, mutta parannettavaa olisi ollut melkoisesti.
Hilanterilla ei vielä saanut laukata kauhean paljoa, joten laukkatehtävää pääsimme tekemään kahdesta kolmeen kertaan suuntaansa. Pitkän sivun alusta nostettiin hengitysharjoituksen mukaisesti laukka, pyöräytettiin keskiympyrä ja laukattiin sivun loppuun. Tavoitteena oli istua mahdollisimman eleettömästi. Hilanteri oli tunnin aikana tarjonnut monet kerrat hidasta rämpimistä, ja olin ilmeisesti ollut liian nukuksissa vaatiakseni sitä niinä hetkinä liikkumaan. Tämä kostautui kauniisti laukkaosuudessa. Hilanterin saaminen laukkaan vaati melkoisia ponnisteluja samoin kuin sen pitäminen siinä. Turhauduin melkoisesti, mikä oli toinen vikatikki tämän hevosen kanssa. Peli on aikalailla menetetty, jos Hilanteri huomaa kuskin hiiltyvän. Yleensä oma toiminta menee myös tässä vaiheessa häseltämiseksi, jota hevonen ei arvosta yhtään. Yritin nollailla omaa päätäni, jotta saisin edes kohtuullisen laukkapätkät. Yhdellä kerralla sain opettajalta kommentin, että istun laukassa hyvin, mutta muita kommentteja ei sadellut, kun aikani meni Hilanterin kanssa väitellessä siitä, laukataanko nyt oikeasti vai pelleilläänkö. Jäin tässä tappiolle valitettavasti.
Loppuun otettiin vielä tiukempia kulmakääntymisiä, jossa omaa vartaloa piti muistaa kääntää käännöksen suuntaan sen sijaan, että retkahtaisi käännöksen suuntaan. Tässä kohtaa Hilanteri muistutti minua, miksi siitä tykkään. Polle kääntyi varsin terävästi ja hyvin pitkälti pelkästään oman vartaloni käytöllä. Jopa harjoitusravissa saimme hyviä käännöksiä, vaikka oma istuntani hajoili vallan tehokkaasti. Hilanterille helpommalta suunnalta tuntui vasen kierros, kun taas oikeaan sai vähän käyttää ulkoapuja terävämmän käännöksen saamiseksi. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka pienillä avuilla tämäkin ratsu halutessaan saattoi toimia.
Tunnin aikana ei opettajalta onneksi tullut mitään uutta ja mullistavaa istuntavirhehoksautusta. Kommenttia sain siitä, että kevyessä ravissa jään vähän liikkeestä jälkeen, joten saisin keventää vähän enemmän eteen. Kevennyksestä tuli kehu siitä, että se on sopivan pientä eikä sen luulisi häiritsevän hevosta. Harjoitusravissa taas tykkäsin nojailla taakse, joten ajatus vähän eteenpäin kallistumisesta oli paikallaan. Laukassa sen yhden kommentin perusteella meni ihan hyvin. Olisi mielenkiintoista päästä hiomaan istuntaa ja korjaamaan sitä vasemmalle kiertyneisyyttäni. Pitäisi löytää jostain joku istuntaguru ja lähteä sinne tuskailemaan ja toivottavasti myös onnistumaan. Kuten aina, hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
