torstai 4. maaliskuuta 2010

Meno oli kivaa, oli niitä jarruja eli ei

Keskiviikon estetunnin pollevalinta yllätti taas hieman. Kaapohan se siellä nimeni kohdalla komeili. Pollella olen hyppinyt yhden kerran ja se meni ihan mukavasti. Vaikka tunnin alussa jarrujen puute vähän arvelutti, laskeutui tunnin jälkeen selästä tyytyväinen kuski.

Esteillä haettiin sopivia teitä, askelmääriä sekä yriteltiin vähän laukanvaihtojakin. Yhtenä harjoituksena oli kahden kavaletin ja pystyn muodostama suora, jonka jälkeen tuli pystyä jatkamaan suoraan päätyyn ja pysähtymään. Kaapokin mitä ilmeisemmin tykkää hypätä, joten muutoinkin reipas meno kiritti vielä hieman tahtiaan esteitä kohden. Ylittyiväthän ne esteet, joskin välillä kavaletit saivat kyytiä pollen mennessä oman vauhtimielensä mukaan. Opettaja sanoi, että tuollainen kompurointi opettaa hevosta, ellei se suostu kuuntelemaan ratsastajan tarjoamaa vauhtia. Olisi silti kiva osata itse opettaa hevosta, mutta ne jarrut, ne jarrut. Tai siis edelleen niiden puute.

Muiden harjoitusten päälle hypättiin vielä rata. Laukat eivät harmikseni vaihtuneet kunnolla, kun häselsin selässä ihan omiani. Vauhtia oli edelleen, mutta eipä se hirvittänyt, mutta totta kai sen takia ohitin yhden osan kahdesti, kun en vain ehtinyt kääntää esteelle. Pöh. Olennaista olisi oppia istumaan satulassa niinä aikoina, kun seuraavaan hyppyyn on vielä aikaa. En ainakaan silloin istunnallani usuttaisi pollea kovempaan vauhtiin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että hypyissä en enää sukeltele puoliksikaan niin paljon kuin ennen, vaan maltan odottaa. Tämä varmasti johtuu osalta arkuudestani reippaamman hevosen kanssa ja haluan mieluummin olla vähän pystympänä kuin roikkua kaulalla valmiina jatkamaan esteen yli vaikka sitten ilman hevosta.

Vaikka kaikki asiat eivät menneetkään tunnilla nappiin, oli hyppely oikein mieluisaa. Kaapo on voittamassa kovaa vauhtia paikkaansa estesuosikkien joukossa, ja voin vain kuvitella, kuinka hienoa hyppääminen olisi tuon pollen kanssa, jos itsekin osaisin hoitaa osuuteni. Sitä päivää odotellessa on hyvä harjoitella ja oppia aina vähän enemmän kuin viime kerralla.