Kyllähän se on kivaa päästä töistä aikaisin päivästä ja olla tallilla valoisalla. Otin viime kerrasta opiksi harjaten ja varustaen Helvin kokonaan ulkona. Oli sellainen hyvä fiilis, jota en halunnut pilata tappelemalla tamman kanssa. Maneesilla päätin totella kolmatta kertaa käsittelevää sananlaskua ja tein saman treenin kuin tiistaina ja keskiviikkona.
Etuosakäännökset lähtivät hivenen tahmeasti liikkeelle. Tarkemmilla pyynnöillä takaosa lähti kuitenkin liikkeelle, hitaasti, mutta kohtuullisen varmasti. Ravissa meno oli taas hidasta, mutta käännökset menivät kohtuullisen kivasti.
Sittenpä lähdettiin väistelemään. Helvi on siitä kivassa, että väistöissä se löytää työmoraalinsa. Kuvittelen kovasti, että raviväistöt menivät aika putkeen eikä edes kauhealla hidastelulla. Olin yllättäen aika fiiliksissä moisesta. Laukassa väistöhommat olivat haasteellisia, koska maneesissa oli esteitä juuri siten, ettei kumpikaan pitkä sivu ollut kunnolla käytettävissä tuohon tarkoitukseen. Keskityinkin sitten ympyrällä laukkaamiseen ja pyöreyden löytämiseen. Jokin napsahti tässä niin kohdilleen, että tamma laukkasi ihanan pehmeästi, mutta silti eteenpäinpyrkivästi pyöreähkönä tasaisella vauhdilla. Kyllähän sitä oli ilo ratsastaa. Tai oikeasti tuossa tarvitsi vain istua rennosti ja antaa hevosen tehdä työnsä rauhassa. Laukan onnistuminen kruunasi kyllä koko homman, ja kuski sai lähteä hyvän hymyn kanssa pollea talutellen takaisin tallia kohti.
On mukava saada etenkin tämän tamman kanssa onnistumisia korvaamaan niitä ärsytyshetkiä. Sitähän tämä ratsastus tosin on. Joskus mikään ei suju mihinkään suuntaan, joskus taas kemiat natsaavat ja homma sujuu kuin vettä vain.
