Esteitä, jee! Polleksi oli jaettu paras suomenhevosruuna, jota maa päällään kantaa eli Hilanteri. Pakko myöntää tosin, että olisin mieluummin mennyt estesuosikillani eli Pokulla, vaikka tuosta pollesta tykkäänkin kauheasti. Kemiamme kohtaavat myös joskus, mutta matkan varrelle on sattunut niitäkin kertoja, kun herra ei halua ymmärtää minua enkä minä saa kerrottua asioita sille.
Tällä kertaa kemiamme pelasivat ainakin puoliksi. Lämmittelyissä polle testasi, olenko nyt ihan varma laukkaamisesta pysähtelemällä oman mielensä mukaan. Olen jostain saanut vähän uskottavuutta ilmeisesti, sillä polle ei kauaa jaksanut osoittaa mieltään.
Esteillä kiinnitettiin tällä kertaa huomiota teiden valintaan. Ravissa kokeiltiin ensin kahden puomin reittiä, jossa ensimmäisen jälkeen tuli ratsastaa suoraan mahdollisimman pitkään, jotta oikealle käännyttäessä pääsee ylittämään toisen puomin myös suorassa. Tämä meni aika kivasti, ja pollekin eteni mukavan tasaisesti.
Lämmittelyssä minulla oli ollut jo ongelma Hilanterin puskemisesta käännöksissä. En saanut sitä kunnolla korjattua, joten sehän toki kostautui rataosuuksissa. Teistäni tuli mitä omituisempia, kunnes aina parin esteen jälkeen muistin olevani ohjaksissa ja tsemppasin vähän. Herra Hilanterihan teki oikein hyvää työtä heti, kun kuskikin oli kartalla. Sitä ennen mukaan mahtui töksähteleviä hyppyjä, mutta korjauksen jälkeen palkinnoksi napsahti todella mukavia hyppyjä sekä kepoisia laukanvaihtoja. Jes!
Kumma homma, että minulla iskee joidenkin hevosten kanssa sellainen herran haltuun -asenne. Että ups, en saa korjattua, joten menkööt näin. Tässä se jäi tunnin jälkeen harmittamaan vietävästi, kun noissa hyvissä kohdissa tajusin, että tämä hevonen olisi kulkenut todella mainiosti, jos se kuski olisi vain osannut pyytää. Mutta ei. Erityisen hyvänä fiiliksenä tunnista jäi se, ettei minua pelottanut kertaakaan sen aikana. Yleensä se pieni pelko on kytenyt taustalla jokaisella estetunnilla, mutta nyt sitä ei ollut pisaraakaan. Kiitos hyvälle hevoselle, johon uskaltaa luottaa ja joka ainakin joskus antaa muutaman virheen ratsastajalle anteeksi.
