Olipas kivaa, kun keskiviikkona pääsi toista päivää putkeen tallille. Heposena oli jälleen kerran kiva nuorukaisherra Kaapo. Tunnin treeninä oli kaikeksi onneksi juuri samaa kuin tiistaina, joten tällä kertaa saattoi korjata aikaisemman kerran omia virheitä, vaikka alla olikin eri polle.
Treeninä oli taas etuosamaiset kulmat sekä pohkeenväistöt portaittain. Kulmakäännöksissä saimme vähän läksytystä siitä, etteivät pohkeemme menneet kunnolla läpi. Tätä treenattiinkin sitten paikallaan heiluttelemalla pollen takapäätä vuorotellen kumpaankin suuntaan. Kun pohkeet menivät läpi, siirryttiin taas käännöksiin liikkeessä. Kyllähän se meno parani huomattavasti, ja Kaapo kulki muutoinkin nätisti harjoitusta sekä käynnissä ja ravissa. Ei mitään tietoa kaahailusta tai malttamattomuudesta.
Tämän jälkeen siirryttiin tiistain tapaan portaittaisiin pohkeenväistöihin. Käynnissä opettaja kehotti pyytämään Kaapoa astumaan enemmän runkonsa alle, kun se enemmän otti pieniä askeleita. Pollehan venytti askeltaan, kun kuski taas muisti, miten sitä pyydetään. Väistöt menivätkin kivasti sekä käynnissä että ravissa. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain hevosen suoristumaan väistön jälkeen mukavasti.
Lopuksi otettiin vielä väistöt laukassa. Kaapo lähti näppärästi parin askeleen verran sivummalle ja pysyi myös nätisti laukassakin suorassa. Olisin vain voinut ottaa pitkän sivun lopun vielä tarkemmin, sillä siinä Kaapo tahtoi vähän kaatua ja oikaista matkaa. Mutta muutoin olin todella tyytyväinen hevoseen. Laukassakaan ei ollut mitään päätöntä kaahailua, vaikka intoa olikin. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis juuri sen takia, että kerrankin tunsin hallitsevani vauhtia enkä vain olevani holtittomasti etenevän hevosen kyydissä. Toki tähän auttoi se, että valtaosa tunnista mentiin käynnissä ja ravissa ja laukka otettiin vasta lopussa. Mutta annetaan minun hetken verran luulla, että osasin piirun verran jotain.
