Helveilyä pitkästä, pitkästä aikaa. Tammahan oli jälleen kerran unohtanut, että olen ihminen ja minua pitäisi totella. Oma epävarmuuskaan ei tilannetta kääntänyt voitoksi. Huhhei, tässä täytyy tsempata.
Maneesilla päätin ottaa siirtymiä, vähän väistätystä ja taivuttelua. Tahmeaa menoa, kuten aina ennenkin sekä jännittävää kiemurtelua. Onhan ne sataan kertaan nähdyt esteet ja päädyt aina yhtä jännittäviä. Käynnissä saan tammaa jo hieman kulkemaan oikeinpäin, mutta ravissa se vähäinenkin katoaa liki välittömästi. Voisi siis alkaa jauhaa asiaa tässä askellajissa.
Laukassa hain myös pyöreyttä ympyrälle ja sitä löytyikin hieman. Meno oli alussa jälleen siinäkin askellajissa tahmeaa, mutta vähän parantui loppua kohden. Totta kai tamma virkosi laukan jälkeen ja reippaampi ravi löytyi, mutta eihän se siinä lopussa paljoa enää auta.
Voi että. Yhden pollen kanssa ei ole jarruja, toisen kanssa taas kaasu on hukassa. Onhan se tämäkin ongelma.
