Lauantain estetunti ja pelosta kankea kuski. Pollelistaa piti tuijotella pitkään ja hartaasti, kun nimeni kohdalla oli Kaapo toisen kerran koskaan. Osaltaan olin iloinen. Tarkoittihan se sitä, että opettajan mielestä meillä meni viime kerralla sem verran hyvin, että pollen saattoi hyvin mielin laittaa minulle esteillekin. Pelko puolestaan nousi siitä, että viimeksi en kyennyt pitelemään pollea minun tahdissani edes sileällä, joten esteet siihen lisättynä vaikuttivat tarjoavan aineksia katastrofiin.
Mutta jestas, että olin onneksi väärässä pahemman kerran! Toki Kaapolla oli virtaa ja se halusi nostella laukkansa ihan omaan tahtiin, mutta esteillä se oli itse herra järkevyys. Kuviona aloitimme tosiaan keskihalkaisijalla olevalla esteellä, joka hypättiin suunnanvaihtokuviolla. Eli oikeassa laukassa hypättiin vasemmalle ja toisinpäin. Ohjeena oli ottaa ohjat käsiin ja pyytää takapäätä liikkumaan. Aiemmin samaa kuviota sekä pääty-ympyröillä olleita puomeja mentiin ravissa, myöhemmin nämä siis nousivat esteiksi, kuten keskikohdankin tapaus.
Takaisin itse hyppelyyn, alkukuviot saa nyt unohtaa. Vaihdot menivät aina nappiin niinä kertoina, kun kuski piti itsensä oikeassa asennossa ja tätä myöten myös pollen. Lisäksi kun ohjat pysyivät tuntumalla ja takapäätä pyysi liikkumaan, meni kaikki sujuvasti. Muutamia kertoja löysin itseni makoilemasta pollen kaulalla, mutta onneksi lopputuntia kohti aloin pysyä jo paremmassa asennossa. Vieläkin vissiin kuvittelen meneväni niitä 160 sentin esteitä.
Suunnanvaihtoesteen jälkeen lähdettiinkin pomppimaan kaikkia kolmea estettä kerralla sekä lopuksi vielä suunnanvaihtoesteen neljäntenä. Kerran kuskille sattui kömmähdys ja liian korostetulla ohjauksella Kaapo tottelevasti kirmasi esteen ohi. Minun pitäisi todella oppia rajoittamaan apujeni voimakkuutta miettien sillä hetkellä alla olevaa pollea. Onhan apujen käyttö ihan erilaista esimerkiksi Tapsan ja juuri Kaapon välillä. Muutoin ratahyppelyt menivät oikein kivasti. Ihan joka kerralla laukka ei vaihtunut, mutta kun kuski oli kartalla yhdessä pollen kanssa, laukat vaihtuivat näpsäkästi, reitti pysyi hyvänä ja laukka rullasi. Kaapossa parhainta oli se, että se todellakin oli järkevä esteillä. Se humputteli tasaista laukkaa, ei spurtannut esteelle tai jarrutellut ennen sitä. Ihanan tasainen ja varma! Yhdellä kerralla laukka vaihtui myös sileällä, kiitos hienon hevosen.
Oli ihan huippua, kun alkutunnin pelko vaihtui taas nauttimiseksi. Tätä sen esteiden hyppäämisen pitää olla. Liian monta kertaa tunneilla on pelottanut ihan liikaa eikä lempiasiasta ole voinut enää pitää. Nyt tämä nuori viisivuotias hevonen tarjosi minulle todella upean tunnin. Vuodatin kyllä hevoselle kaikki kiitokset opettajan kysyessä tunnin sujumista. Häneltä tuli myös kommenttina aika pitkälti samaa kuin viimeksi, että ei yhtään hullummin. Tunnista jäi ihan mahtava fiilis, nytkin vielä hymyilyttää. :) Ei muuta voi sanoa kuin sen, että tästä hevosesta kuoriutuu vielä todella hieno tapaus, sillä jo nyt se on kerrassaan mainio.
