Helveilyä jälleen kerran. Lueskelin toisen vuokraajan merkkaukset vihkosta ja siellä olikin yllättävää tekstiä. Helvi oli laukassa vetäissyt valtaisat pukit ja ratsastaja oli löytänyt itsensä ensimmäistä kertaa maasta sen hevosen kanssa. Mistä lie Helvi moisen rodeohetken löytänyt, mutta pelkäsin pahoin, että onnistuisin itsekin kaivamaan pollesta sen puolen esille.
Maneesissa oli menossa yksityistunti, joten kohteliaasti hiippailin pienemmällä alueella Helvin kanssa alkuverkkana. Kunnon asetukset, pysähdyksiä, peruutuksia sekä väistätyksiä käynnissä. Asettuminen sujui ihmeen hyvin samoin kuin pohkeenväistöt, joissa tamma hyvin pienillä avuilla teki aika jyrkkääkin väistöä. Vauhtia ei tosin ollut, mutta se ei liene yllätys tässä vaiheessa enää kenellekään.
Alkupyörittelyiden jälkeen lähdin ravailemaan. Vauhtia ei taaskaan ollut, joten tein jonkin verran siirtymisiä. Niiden pitäisi vähän paremmin aktivoida pollea kuin tasainen humputtelu. Sain kaivettua muutamia reippaampia pätkiä, mutta ei mitään oikeasti vauhdikasta ollenkaan.
Tämän jälkeen siirryin taas lempiaiheeseeni eli siirtymiin. Pysähdyksestä raviin mahdollisimman nopeasti ja ravista taas seis. Ei lähelläkään täydellistä, mutta paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Yleensä ravista Helvi on jäänyt vaappumaan eteenpäin, mutta tällä kertaa pysähdyskin löytyi aika näppärästi muutaman käyntiaskeleen jälkeen.
Lempikuvioni eli seis-peruutus-laukka-asetelma sujui oikein kivasti. Peruuttamisessa tosin neuvottelimme Helvin kanssa muutamaankin otteeseen sitä, tarvitseeko tehtävää suorittaa vai ei. Sain tahtoni onneksi läpi. Helvi tekee peruuttamisen juuri hyvin laukannostoa ajatellen. Se vie painoaan takajaloille, joilloin laukan tulisi nousta keveämmin. Niinhän se muutamia kertoja tekikin. Oli hienoa tuntea, kuinka hevosen paino on hieman selvemmin takana ja kuinka kevyesti laukka nousi sen takia. Toinen tunnin ilon hetkistä oli laukasta käyntiin siirtyminen. Muutamat siirtymiset menivät mainiosti nappiin ja hehkutin tammaa taputellen.
Lopuksi koetin vielä säädellä laukkaa, mutta kovin merkittävää eroa en lyhennyksen tai pidennyksen kanssa onnistunut saamaan. Mutta se ei onneksi latistanut hyvää mieltä. Pukkipelkojen sijaan sain mukavan tunnin tamman kanssa. Tämä piristi kyllä mieltä niiden muutaman tervakahlauksen jälkeen.
Huomenna esteitä tunnilla, jännää. Jospa polleksi tulisi tasainen ja varma, kuten vaikkapa Poku.
