Niinhän se menee, että kun sujuu hyvin, tulee palauttava kerta nopeasti. Koska lauantai meni superkivasti, oli keskiviikkona vähän erilaiset tuulet. Pollena ikisuosikkini Hilanteri, treeninä hieman väistätystä sekä siirtymisiä.
Tunti aloitettiin suoraan väistöissä. Tarkoituksena oli tsekata, että polle tottelee pohkekäskyä ja se riitti. Käynnissä siis lyhyen sivun kulma katkaisten pitkälle sivulle, väistätystä, suoristus, hevosen kääntö sisäpuolelle ja siitä väistätystä. Ensimmäinen väistöpätkä meni ihan hyvin ja Hiltsu väisti oikein nätisti ja kevyesti. Toisessa väistöpätkässä kuskilla oli vähän taas vaikeuksia, mutta kyllä aina pari askelta meni nappiin.
Tämän jälkeen siirryttiinkin jo siirtymiin. Tietyissä kohdissa käynnistä seis, takaisin käyntiin ja raviin ja taas seis. Toisella kierroksella ei ravista käyntiin tai pysähdykseen. Meni ihan kivasti, tietenkin ravista seis meni tepasteluksi, mutta ei nyt ihan mittavissa määrin.
Sitten laukka mukaan. Tästähän ne tutut Hiltsun vikuroinnit alkoivat. "Laukka? Mikä se on, jotain syötävää? Ai ei, no sitten en osaa moista juttua." Piti siis nostaa käynnistä laukka ja toisekseen parin peruutusaskeleen jälkeen myös. Juu ei. Hiltsu unohti myös, kuinka peruutetaan ja kuski oli ihan onneton. Ei mikään pyyntö mennyt läpi kiltisti pyydettynä eikä aluksi edes muistutuksen kanssa. Hilanteri on maailman paras hevonen, myös itsepäisyydessä. Mutta kaikki tappelu palkittiin pariin kertaan, sillä Hilanteri peruutti nätisti tuoden painoaan nimenomaan takapäälle, josta oli ihan näppärä nostaa laukka. Ei mitenkään täysin unelmasti, mutta yllättävän hienosti. En kyllä ehtinyt tajuta, mitä tein noissa vikurointikohdissa väärin, mutta harmitti pirusti. Olisi kiva saada polle ojennukseen, kun se alkaa osoittaa mieltään.
Kun pollen myös sai laukkaan, en saanut sitä kulkemaan yhtään järkevästi. Pienikin asetuspyyntö tai suoristusyritys tarkoitti stoppia sillä kertaa ja eihän siitä mitään tullut. Ärh!
Mutta tällaisia kertoja sattuu aina matkan varrelle. Ne kasvattavat luonnetta, toivottavasti enemmän kuskin kuin hevosen.
