Tiivistänpä keskiviikon ja tämän perjantain, sillä jos taas alan lipsua päivittämisessä, joudun tiivistelemään useiden kertojen antia. Se ei yllättäen toimi, joten naputtelenpa nämä kaksi kertaa nyt alta pois keskittyen suurimpaan ahaa-elämykseen tai sitten voi ei -ajatuksiin.
Keskiviikkona oman tallin tunti ja revanssi Jussin kanssa. Taivun nyt kutsumaan pollea tuoksi, kun nimi oli johdonmukaisesti kaikkialla. Olin tietenkin alussa heti, että jepjep, tappelua luvassa, mutta sitten pari samaa tuntilaista ohjeisti, että tomerasti vain. Niinpä otin sen asenteen ja Jussistahan kuoriutui ihan kiva polle.
Tunnin aiheena oli avo- ja sulkutaivutusten kaltaisia liikkeitä sekä myötä- ja vasta-asettamista. Vasta-asettamisia tehtiin ympyrällä ja käynnissa ja ravissa ne menivät Jussin kanssa kivasti. Laukassa ei ollut kauheasti puhettamaan moisesta, mutta onneksi tällä kertaa pelkkä ajatus muusta kuin myötäasetuksesta riitti.
Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaiset liikkeet menivät myös kohtalaisesti. Koen sulkutaivutuksen huomattavasti vaikeammaksi, mutta opettaja sitten tuumasi kaikkien menevän tätä paljon paremmin kuin avoa. Jussi ei edes alkanut hermoilla, vaikka näitä jauhettiin ihan riittävästi. Ehkäpä kuskilla oli ripaus tomeruutta mukana?
Jussista jäi hyvä fiilis tämän kerran pohjalta. Ehkäpä yhteistyö alkaa sujua tästä eteenpäinkin.
Tänään kävin taas Helveilemässä. Odotin viime viikon kaltaista matelua, mutta onneksi tamma oli jo reippaampi. Päätin ottaa kevyen treenailun, josta jäisi hyvä mieli. Aiheina siis siirtymät. Tunnin alussa Helvi kyllä mateli tuttuun tapaansa ja kiemurtelukin oli ilmeisesti tämän tamman omassa harjoittelulistassa vuorossa.
Ravaillessa aloin patistella tammaa liikkumaan ja kyllähän se välissä etenikin kivasti. Kokeilin muutamia kertoja lisäyksiä lävistäjälle, mutta ei ne nyt niin hyvin lähteneet kuin olisin toivonut. Kyllä se askel vähän piteni, mutta ei hurrattavasti.
Sen sijaan suurin treenin anti oli seis-peruutus-laukkakuvio. Tamma peruutti juuri toivotusti tuoden painoaan takajaloille ja tämän ansioista muutamat laukat nousivat ilahduttavan näppärästi. Laukka muutoinkin rullasi kohtuullisen kivasti. Ei kaikkein energisimmin, mutta viime viikosta huomattavasti parantuneena.
Loppuraveissa Helvillä oli taas virtaa, vaikka muille jakaa. Hyödynsin tätä pohkeenväistöillä, jotka menivät näppärästi eikä vauhtikaan hiipunut lähellekään yhtä paljon kuin tavallisesti. Tästä tunnista jäi hyvä mieli. Tehtiin meille (lue: kuskille, koska tammahan osaa varmasti) vähän haastavia juttuja ja onnistuttiinkin. Siitä oli hyvä lähteä talsimaan talvi-iltaan kohti kotitallia.
Huomenna olisi puomitunti, joka onkin ihanan toivottua vaihtelua.
