Maanantaille tuli ekstrakerta Helveilyä, kun omistaja ei päässytkään. Vaikka pyyntö ratsastelemaan tulikin samana päivänä, en malttanut jättää sitä väliin. Niinpä tieni vei tallille.
Kuten aina, alku oli taas niin tuskaisaa, hidasta ja ponnetonta, että alkoi ottaa oikeasti päähän. Miksi en saa hevosta liikkumaan? En hyvällä enkä pahalla. En maanittelemalla, rukoilemalla, lahjomalla, kiristämällä enkä uhkaamalla. Ai, mitä? Siis taitoako siihen tarvitaan? No se selittää paljon jo. Mutta oikeasti, millä konsteilla hevosen saa liikkumaan muutoinkin kuin loppuraveissa? Mietin jo puhkuessani selässä, että kiitti, mulle riitti. Mutta ei luonne anna vielä myöten. Ihan vielä, ei kyllä paljoa puutu.
Jatkoin hommaa siirtymisillä. Voin kyllä ylitsevuotavasti kehua Helvin taitoa siirtyä aina hitaampaan askellajiin, mutta niistä nopeammista en hyvää sanaa valitettavasti päässyt sanomaan. Laukannostot ensimmäisillä kerroilla menivät myös ihan tappeluksi. Tammaa ei huvittanut, joten joko se yritti karata tilanteesta ravaamalla tai nosti laukan noin puoleksitoista askeleeksi ja pudotti. Huhhei. Lopulta tapeltuamme aikamme, sain erävoiton ja tamma laukkasi. Hiphei.
Koska vauhtia ei ollu luvassa, päätin tehdä tuttuja väistöjä pitkää sivua myöten. Ensin pää seinää kohden ja siitä suoristus ja vuorostaan takapää seinää kohden. Helvi väisti kohtuullisen näppärästi, mutta takapää seinää kohden sujui kehnommin. Kuskissa oletettavasti vika. Kenotan selässä minne sattuu ja annan ulkopuolen karata hyppysistäni.
Tämän jälkeen päätin, että nyt taas laukataan. Tällä kertaa tamma oli kohtalaisesti samaa mieltä asiasta. Pitkältä sivulta siirryin vähän keskemmäs ja palasin takaisin uralle. Vähän kiemurauramaisesti enemmän kuin väistättäen ja Helvi meni tämän oikein mukavasti. Myös pääty-ympyröille riitti vauhtia ja niitäkin tuli pyöriteltyä muutamia. Ei kyllä kovin pyöreästi tässä vaiheessa.
Tämän jälkeen Helvi löysi reippautensa ja ravi oli mukavan etenevää. Tamma tosin juoksi altani pois sen sijaan, että olisi ollut allani. Siitä miinuksia, mutta pidin silti menosta. Tästä oli hyvä lähteä hakemaan ympyrällä asetusta ja niinpäs sekin löytyi monta kertaa helpommin. Lisäksi tamma pyöristyi nyt paljon helpommin. Tästä tuli niin onnistumisen fiilis, etten malttanut olla kokeilematta samaa laukassa. Kannatti, sillä ympyrät menivät laukassakin aika nätisti ja se sama pyöristyminen löytyi ajoittain niilläkin.
Tallille kävellessä mietin tosissani, että pitäisi koettaa vaihtaa jokin arkipäivä ennen perjantaina yhden kerran ja selvittää, saisinko viikonloppuopettajan käymään neuvomassa minua. Hän käy pitämässä toiselle vuokraajalle tunteja, joten hän tuntisi pollen ja voisi neuvoa minua enemmän. Se olisi hyödyksi, sillä nyt alkaa tuntua liian usein, että koko ratsastus tämän tamman kanssa on sellaista tervassa kahlaamista, ettei siitä kumpikaan enää nauti. Se ei ole hyvä merkki, joten sen eteen on tehtävä töitä, jotta tilanne paranisi.
