Lauantain tunti ja ihanainen Kaapo-nuorukainen. Kolmas kerta tällä pollella ja vaikka kuski ei osaa juuri yhtään ratsastaa tätä hevosta, on sen kanssa silti todella mukava mennä. Pitäisi kysäistä viikonloppuopettajalta, josko tämä voisi pitää yhden yksityistunnin minulle ja juuri Kaapolle aiheesta asettaminen ja vauhdin hallinta. Tulisi tarpeeseen ja sen myötä kuski ehkä vähän paremmin osaisi mennä nuorukaisella.
Tunnin aiheena oli myötä- ja vasta-asettaminen. Näitä tehtiin kolmella ympyrällä käynnissä, ravissa ja laukassa. Oikea kierros takkusi pahasti, vasen oli hitusen verran parempi. Kuviohan meni niin, että aluksi pääty-ympyrät olivat myötäasetuksessa ja keskiympyrä vasta-asetuksessa. Vasta-asetus meni oikeassa kierroksessa piirun verran paremmin kuin myötäasetus, mutta kyllä siinä oli ollut paljon työstettävää. Viikonloppuopettajaa tuurannut viikko-ope muistutti tästä asiasta kyllä, mutta kuski tuntui olevan avuton. Olisin ehkä kaivannut tarkempia pollekohtaisia apuja enemmän. Kaapon puolesta harmitti kyllä, kun se pyrki tekemään asiat oikein, mutta huonoja apuja antanut kuski ei osannut auttaa hevosta kunnolla.
Ravissahan Kaapo tuttuun tapaan liikkui oikein reippaasti ja kuskilla katosivat taas jarrut. Pääty-ympyrät pienennettiin, jolloin ne oikein ratsastettuina hidastivat hevosta sopivasti, jotta asetukset saatiin kohdille. Muutamat ympyrät menivät nätisti ravissakin, mutta välissä polle karkasi hyppysistä ja sitten mentiinkin valtavaa ympyrää.
Kuuden muun ratsukon kanssa maneesi alkaa tuntua kumman ahtaalta hevosella, jonka laukassa ei toistaiseksi ole säätämisen varaa. Niinpä monet ympyräyritykset piti jättää välistä, sillä muut pollet olisivat jääneet jalkoihin. Muistan vielä aiempia tunteja, kun Kaapolle annettiin etuajo-oikeus, mutta kenties se aika alkaa olla ohi ja kuskin pitäisi kyetä pitämään hevonen hyppysissä. Laukassa kuitenkin tuli muutamia onnistumisia ja esimerkiksi vasta-asetus meni aika kivastikin ajoittain. Kaapo pyrkii helposti kaatumaan laukassa omaan suuntaansa, joten olisi hyvin tärkeää osata pitää molemmat ohjat ja pohkeet töissä, jotta tällä tavoin tukisi hevosen pyrkimystä kulkea kuitenkin oikeinpäin.
Pari onnistumista tuli myös aiemmassa harjoituksessa, jossa ravista tehdyn pääty-ympyrän jälkeen ratsastettiin kulmaan ja asetus seinään päin nostettiin tavallaan vastalaukka. Kaapo oli, että ok, nyt mennään ja niin nousi oikea laukka. Mielenkiintoista oli myös se, ettei Kaapoa vaivannut lähestyvä lyhyt sivu, vaan kertaalleen porskuttelimme vastalaukassa senkin kaarteen. Useimmat muut tuntipollet järkyttyvät moisesta ajatuksesta ja vaihtavat raville viimeistään itse, jos kuski ei muista pyytää.
Tunnin jälkeen oli kyllä osittain hyvä fiilis, mutta toisaalta alkoi huolettaa. Opettaja varmaan pian huomaa, ettei minulle Kaapoa todellakaan kannata antaa. Onhan se tietenkin niin, että nuori hevonen kaipaa oikeasti osaavan kuskin selkään, mutta toisaalta se on harmi. Haluaisin oikeasti oppia ratsastamaan tuota hevosta, sillä vika on niin satulassa istujassa, ei hevosessa. Mutta toisaalta en halua sitäkään, että Kaapo oppii asioita väärin, kun kuski ei täysin osaa. No, tähän varmasti auttaa vain se, että treenaa, treenaa ja treenaa vielä vähän päälle. Eli yksityistunnista haaveilemaan vain.
