Keskiviikko ja taas esteitä, mikäs sen mukavampaa. Iloa tosin vähän hyydytti se, että polleksi oli valikoitunut Jussi. Vaikka olinkin mennyt pollella jo pari kertaa, ei varmuuten sen kohdalla riittänyt ihan esteille asti. Niinpä se varmuuden puute kostautuikin tunnilla, moneen kertaan.
Alussa alkulämmittelyn tehtiin itsekseen. Tein siirtymisiä sekä pyörittelin ympyröitä. Jussi liikkui ihan kivasti, joskin välillä kaipasi vähän muistutusta. Laukkalämmittely tehtiin tekemällä puomin avulla ympyrä ja jatkamalla suora väli toiselle puomille. Alussa askeleet eivät ihan menneet kuuteen, mutta pienellä tsempillä sain pidetty laukan kurissa ja mahdutettua ne vaaditut askeleet väliin. Viisi meni ihan kuin vettä vain.
Aiemmalla tunnilla oli tosiaan hepat ottaneet säikkylähtöjä ja kun Jussin kyydissä oli vielä ratsastaja, joka oli noussut selkään yli 30 vuoden tauon jälkeen, oli polle päässyt virittäytymään ihan omille taajuuksilleen. Estetunti sai lisämaustetta siitä, että Jussi lähti hyvin monta kertaa käsistäni säikähtäen jotain ja minä hädissäni ptruuta huutelemassa selässä. Voin sanoa, että putoaminen oli monta kertaa lähellä, mutta jollain ihme rutistuksella pysyin selässä ja onneksi Jussi teki vain muutamien metrien kestoisia lähtöjä. Jos se ei olisi pysähtynyt, olisin hyvinkin ollut kahmimassa maneesin pohjaa suuhuni. Arvaamattomuus pollessa nosti heti pelkoni täysillä pintaan eikä lopputunnista tahtonut tulla mitään. Jussi lähti käsistä ihan sileällä ja kykeni vielä hypyssäkin tulemaan alas niin vinosti, että kuski todellakin oli menossa eri suuntaan. Ilmeisesti sille oli liikaa olla aika tyhjässä maneesissa (kaverina vain kaksi muuta pollea) ja voimakkaan tuuleen aiheuttama oven lepatus.
Lopussa hyppäsimme (muut hyppäsivät, minä yritin) sellaisen esteradan, joka alkoi pääty-ympyrällä olevalla esteellä, joka hypättiin kaksi kertaa. Muut sujuvasti, minä töksähdellen ja Jussin tehdessä säikkylaukkojaan. No, jollain ilveellä pääsin esteen kahdesti ja suuntasin kahden esteen suoralle. Ensimmäinen meni kutakuinkin, mutta toista kohti ratsastaessa polle yritti väistää ja hypättyään teki tiukan pyörähdyksen vasemmalle. Kuski ihaili maailmaa kaulalla roikkuen ja toivoen, että se hidastaa nopeasti. Tästä hypystä olisi pitänyt jatkaa päätyä kohden ja hypätä lävistäjän suuntaisesti oleva este. Joo ei. En saanut Jussia yksinkertaisesti jatkamaan esteeltä päätyä kohti, jossa se pelottava ovi oli. Opettaja armahti ja antoi minun nostaa laukka vasta pelottavan oven jälkeen, josta jatkettiin taas tuolle suoran ensimmäiselle esteelle ja hypättiin se ensimmäinen este kahdesti. Se meni ihan ok, joskin en enää uskaltanut pyytää Jussia liikkumaan niin aktiivisesti, että hypyt olisivat olleet sulavia, ei ihmeellisiä pomppuja.
Tällä tunnilla taas pelotti ja tosissaan. Sehän ei tietenkään ole hyvä asia, sillä hevonen aistii sen varmasti eikä se rauhoita ainakaan sitä. Onneksi Jussi oli kohtuullisen helppo saada hallintaan säikähdyspyrähdyksestä, mutta kyllä ne lähdöt koettelivat istuntaa pahemman kerran. Jos jotain positiivista haetaan, niin tällä tunnilla istuin kyllä todellakin enemmän takajaloilla kuin suunnilleen koskaan. Esteillekin tultaessa en kuvitellut sukeltavani, vaan kykenin odottamaan hevosen hyppyä. Tämähän tuli toki pelkäämisestä, ei niinkään osaamisesta, mutta sentään kiinnitin asiaan huomiota. Opettaja ohjeisti pistämään hevosen heti tekemään jotain, kun sen saa säikähdyksen jäljiltä hallintaan. Tämä siksi, ettei se oppisi saavansa olla rauhassa moisen jälkeen. Tässä vaiheessa hakkasi kyllä pahasti itsesuojeluvaistoa vastaan pyytää hevosta liikkumaan rivakasti, kun se juuri oli yrittänyt lähteä käsistä. Mutta ravailua vain, ja hevonenkin vähän rauhoittui.
Harmi, ettei tunnista tullut kovin kiva, kun sykkeetkin huitelivat taivaissa. Sain sentään opettajalta vähän kehua siitä, että hoidin säikähtämistilanteita ihan hyvin. Itse olen iloinen myös siitä, että pysyin kyydissä ja sain hypättyä radan loput esteet, vaikka pelko oli jossain määrin voiton puolella. Sanoin kyllä opettajalle, että nyt alkaa uskallus loppua, mutta onneksi se laittoi minut hyppäämään loput esteet vähän helpommasta kohdasta. Pelko kun voisi jäädä pahemman kerran päälle, jos lopettaisi kesken.
Nyt lähdenkin katsomaan, mitä Helvi tykkää normaalia aikaisemmasta ratsastelusta.
