Lauantai ja tallin tunti. Pollena Manta, treeninä siirtymiset. Lupaavat asetelmat koulutunnille. Lisäksi muistin jo ennen satulaan istumista kerrata mielessä, miten Mantaa pitäisikään ratsastaa, jotta se tekisi muuta kuin raivoaisi päänviskelyn kera. Siitä ja opettajan avustuksesta olikin valtavasti apua.
Lämmittely tehtiin ravailemalla ja pyörittelemällä vapaamuotoisia kuvioita. Manta hillitsi itsensä ihan kivasti ja minä istuin mukana köpöttelemässä. Olin ihan tyytyväinen hommaan, kunnes Manta alkoi keskittyä vähän enemmän päänsä mielenkiintoisiin heittelykuvioihin. Siinä vaiheessa opettaja muistutti napakasta ohjastuntumasta, joka Mantalla toimii parhaiten täysin paikallaan: ei erityisempää myötäystä, muttei myöskään tiukennusta. Tätä olin jo ajatellut ennen tuntia, mutta yllättäen vanha ongelmani ohjasotteen lepsuudesta ilmeni juuri tässä.
Ohjat uudelleen tuntumalle napakammin ja meno jatkui. Tällä kertaa opettaja komensi minut pääty-ympyrälle. Selvät ohjeet olivat ohjat käteen ja hevoselle liikettä. Jos Manta yrittäisi rikkoa laukalle, nopeasti korjaus ja jälleen etenevää ravia pyyntöön. Ja kuinkas kävikään, allani ollut päänviskelyään aloittava tamma rauhoittui ja alkoi oikeasti liikkua hienosti! Vaihdot suuntiin tehtiin lävistäjän kautta, jossa tehtiin myös lisäys. Opettajan ympyräläksytyksen jälkeinen lisäys menikin oikein mainiosti. Hitsit, että tykkään tästä tammasta, kun saan sen tekemään töitä yhdessä minun kanssani, ei yksin päänsä kanssa.
Tässä vaiheessa älysin pitää ne ohjat käsissäni ja Manta rauhoittui huomattavasti ja työskenteli oikein mukavasti. Lämmittelyn jälkeen teimme siirtymiskuviota siten, että käynnistä seis, pysähdyksestä raviin ja jälleen seis. Mantaa on ilo ratsastaa, kun se kuuntelee istuntaa. Vatsalihaksia (tai niitä muistuttavilla jutuilla) sen sai pysähtymään ja ravikin nousi todella kevyesti. Ravista seis olikin haastavampi. Ratsastin pysähdyksen taas kuin olisin käsitellyt lasia, joten Mantahan yritti ryömiä matkaa eteenpäin pysähdyksen sijasta. Opettaja muistutti, että polle tarvitsee napakan avun, koska sillä on menohalua ja liian aikainen myötäys ei pysäytä sitä, vaan kannustaa etenemään. Löytyihän se pysähdyskin lopulta.
Laukkatreeni lähti lyhyen sivun puolivälistä käynnissä, pitkän sivun keskeltä iso ympyrä ja ennen pitkän sivun loppumista mahdollisimman nopeasti käyntiin. Manta alkoi tässä vaiheessa hyvin malttamattomaksi ja vuoron odottaminen oli haastavaa. Tätä pulmaa en kunnolla saanut ratkaistua, mutta onnistumiset itse harjoituksessa palkitsivat. Laukka ja ympyrä meni kivasti ja entäs siirtyminen käyntiin? Sehän meni monta monituista kertaa nappiin! Manta ei riidellyt vastaan ja pudotti hyvin nopeasti käyntiin. Olin ihan yllättynyt. Yleensä menohaluisen pollen kanssa siirtyminen menee pitkän ravailun höpötykseksi ennen oikeaa askellajia, mutta ei tämä polle. Opettajakin mainitsi, että siirtymä meni todella nappiin ja mikäs Naantalin aurinko se Mantan selässä näiden kehujen jälkeen istuikaan? :)
On huippua, kun kerrankin ehtii ajatella sen kerran hevosen ratsastamista ja saada vielä asioita tunnilla onnistumaan kunnolla. Olisi kiva voida ottaa uusintayritys heti keskiviikkona Mantan kanssa, mutta saa nähdä, mikä polle sen kerran arpajaisista kohdalle sattuu. Olisihan se ihan kiva testata tallin uusinta tulokasta, Pupua. Mutta keskiviikkona se selviää, minkä pollen kanssa sillä kertaa saa testata taitojaan ja tuuriaan.
