Hessu ja pohkeenväistöä. Tämähän tiesi taas jaloistaan tietämättömälle kuskille pulmia. Tuntia aloiteltiin siirtymisillä ja Hessu kulki tapansa mukaan vähän tahmeasti. Nousihan se ravi, muttei sitä hyvälläkään tahdolla voinut väittää eteenpäinpyrkiväksi.
Väistöt lähdettiin tekemään katkaisemalla lyhyen ja pitkän sivun kulma ja saapumalla siis jo valmiiksi pitkälle sivulle vinossa. Siitä sitten väistätystä noin puoleen väliin, suoristus ja raville. Käynnissä tämä sujui Hessun kanssa kohtalaisesti. Muistin jarrutella etupäätä, jotta takapää pysyisi mukana. Ravissa sen sijaan kuski luuli väistävänsä, hevonen taas luuli kuskin pyytävän normaalia ravia. En käsitä, miksi jalkani ja käteni eivät osaa tehdä ainakaan Hessun kanssa pohkeenväistöä oikein. Saan takapään aina lipsahtamaan takaisin uralle ja siinäpä se väistätys menee pipariksi. Sitten taas joillain hevosilla väistöt onnistuvat ihan näppärästi ravissa. Yksityistunti tästä minulle, kiitos.
Treenasimme tunnilla myös keskihalkaisijalla itse valitun laukan nostoa. Hessu muistaakseni tykkää tarjota vasenta laukkaa mieluummin, joten muutamat oikean laukan nostot menivät höpöiksi. Korjauksena asetusta enemmän haluttuun suuntaan ja todella selvät pohjeavut ja tadaa, pyydetty laukka nousi. Jännää, miten sitä kuvittelee voivansa ratsastaa kaikkia hevosia samalla tavalla. Siksipä kaikki treenit eivät voikaan onnistua kaikilla yhtä hyvin, jos kuski ei osaa mukautua hevoseen. Tätäpä täytyy miettiä tämän päivän tunnilla, jolla korvaan eilisen perumani tunnin.
