Helveilyä jälleen kerran. Heppa oli vähän höpönä eikä millään olisi halunnu seistä harjattavana maltillisesti. Niin, onhan se kauheaa vielä kylmästä tarhasta kavereiden luota lämpimään talliin seisomaan yksin jonkun höpön ihmisen kanssa.
Maneesiin mahtui vuorostaan oikein mainiosti. Tunnin kuvioksi maalailin asettamista, lyhennyksiä ja lisäyksiä sekä pätkät vastalaukkaa. Asettamisesta saisin mennä sinne yksityistunnille. En vain yksinkertaisesti tunnu osaavan asettaa ja pitää hevosta siinä. Yleensä saan pään oikein, mutta sitten hevonen puskee oman mielensä mukaan minne haluaa. Kuulostaa ihan siltä, että kuski ei vain osaa. Voisipa kerran tuntea hevosen nahoissa sen, millaista on kantaa tällaista ratsastajaa. Luulen, että kokemus valaisisi niin paljon, että omia ongelmia alkaisi oikeasti paikata. Uskon tosiaan, että tiedostettujen ongelmien lisäksi löytyy vielä läjä toistaiseksi täysin tuntemattomia pähkinöitä purtavaksi.
Ravissa pyörittelin myös vähän ympyröitä ja yritin saada toimivia asetuksia. Eipä tästä oikein mitään tullut, Helvi puski ympyrät vaikka minkä muotoisiksi eikä kuski osannut korjata. Haloo pohkeeni, oletko siellä? Seuraavaksi siirryin lyhennyksiin ja lisäyksiin. Sain muutamia oikein kivoja lyhennyspätkiä kunnon tipuravilla, mutta silti eteenpäin menevästi. Pidennyksissä en kovin onnistunut. Pitkän askeleen sijasta sain vauhtia, ei hyvä.
Laukassa humputtelin muutamia kierroksia vain ympäri maneesia ja väliin ujutin muutamia isoja ympyröitä. Mikä lie sattunut kohdilleen, mutta taivas sentään, minun allani laukkasi mukavasti pyöristynyt hevonen! Eikä edes ainoastaan ympyröiden aikana, vaan myös pätkittäin suorilla. Siinä tuli tunnin suurin onnistumisen tunne, vaikken rehellisesti sanottuna ollutkaan varma, olinko saanut sen itse aikaan vai päättikö polle itse laukkailla oikein. Uskon kuitenkin, että oma rentous heijastuu suoraan hevoseen. Ehkäpä sillä oli pikkuriikkinen osa tuossa asiassa.
Vastalaukkaa tein oman tunnin kaltaisesti. Eli myötälaukassa lävistäjälle ja aluksi vain muutama askel lävistäjän lopussa vastalaukkaa. Pidin kaarteen loivana eikä Helville tämä ollut ongelma. Tästä innostuneena päätin ottaa vähän enemmän haastetta ja mennä myös lävistäjän päättävän kulmankin vastalaukassa. Loivensin kaarretta entisestään ja Helvi meni todella mainiosti ilman mitään ongelmia. Yhden ainoan kerran se pudotti raville, mutta olin siinä kohden ottanut vähän liian tiukan reitin. Tämä pääsikin tunnin toiseksi kivaksi onnistumiseksi.
Loppuraveissa Helvi oli tuttuun tapaansa juuri siinä vireessä, että treeni olisi pitänyt aloittaa vasta sitten. Olisipa kiva saada opetusta Helvin kanssa sellaiselta, joka sen pollen jo valmiiksi tuntee. Voisin saada vähän vinkkejä siihen, millaisia apuja tämä polle tottelee ja ehkä yhteistyömme helpottuisi sitäkin kautta.
