Talli tuntuu aina ihan vieraalta, kun siellä käy muulloin kuin omien tuntien aikana. Nyt sunnuntainakin käytävät vilisivät vieraita kasvoja, sentään hepat ja opettaja olivat edelleen samat vanhat. :)
Hevosena oli edelleen maailman paras polle eli Hilanteri ja treeninä asettaminen unohtamatta suoruutta muissa kohdin. Suoruuden hakeminen aloitettiin menemällä keskihalkaisijaa myöten ja tarkkailemalla, että hevonen pysyy suorana. Hiltsullahan on toisinaan taipumuksena kyetä kulkemaan niin monesta kohdasta vinkkaralla, ettei kuski pysy laskuissa mukana. Ongelmahan ratkeaa sillä, että laittaa pollen kulkemaan reippaasti, jottei sillä jää aikaa mennä mutkalle.
Hilanteri suoritti tehtävää oikein mallikkaasti ja ravisiirroissa oli mukavasti kuulolla. Keskihalkaisijan lopussa ja käännyttäessä se hivenen puski oman mielensä mukaan, mutta jämäkillä sisäavuilla sekin asia ratkesi.
Tämän jälkeen keskihalkaisijalta lähdettiin tekemään voltti, jossa pyrittiin saamaan asetus kunnolliseksi ja hevosta pyöreämmäksi. Kuskilla oli aina välillä ohjat oikein hyppysissä ja herra Hilanteri palkitsi sen nätillä asettumisella ja jopa ajoittaisella pyöristymisellä.
Ravihumputtelun jälkeen tehtävään lisättiin laukannosto, kun voltilta palattiin keskihalkaisijalle. Laukka nousi hivenen laiskasti, mutta kulki muuten kohtalaisesti, jos unohdetaan lyhyen sivun rämpiminen, asetuksen olo missä sattuu ja volteille lähdön takkuilut. Unohdin vain laukassa jälleen kerran pitää ohjat käsissäni ja istua tukevasti Hilanterin takajalkojen päällä. Siitä seurauksena oli etupainoinen kömpijä, joka sai itse valita asennon, johon päänsä lätkäisi.
Tunnista jäi silti todella hyvä fiilis. Aiemmin Hilanteri on pitänyt päänsä valtaosan tunnista, joten käynnin ja ravin onnistumiset palkitsivat todella paljon. Eikä sitä kaikkea voi hallita kerralla, joten pieni pala kerrallaan.
