Lauantain tunti ja pollena Manta. Ihan hyvä fiilis siinä mielessä, ettei vauhtia tarvitsisi olla pyytämässä, joskin vauhdinhallinnalle voisi tulla kysyntää.
Tunnin treeninä oli kiemurakaaret. Ensin tehtiin kahden kiemuran kaarta ja asetettiin aina suunnan mukaisesti. Manta meni ihan kivasti ja kykeni hillitsemään päänviskelyraivonsa alussa ihan hyvin. Manta oli kevyt houkutella asettumaan ja se myös pysyi pyydetysti aika kivasti.
Kolmikaarisessa kiemuraurassa tehtiin suoristuskohdissa siirtymät ravista käyntiin ja takaisin. Mantaa alkoi moinen temppuilu hermostuttaa ja niin se pää lähti lentoon. En vielä käsitä, miten tätä pollea pitäisi käsitellä, jotta se pää pysyisi aloillaan. Yritin pitää tuntumaan, istua jämäkästi ja pyytää hevosta tekemään niin kuin pyydetään. Kyllähän se tekikin, mutta päänviskelyn kruunaamana. Asetuskohdissa huomasin, että tuppaan itse kallistumaan asetuksen suuntaan. Tähän täytyisi taas kiinnittää huomiota, jotten keiku jatkuvasti satulassa vinossa ja huononna samalla hevosenkin tasapainoa.
Laukkaharjoitus otettiin ympyrällä. Tavoitteena oli tunnustella hevosen laukkaa ja tehdä sen mukaisesti ratkaisuja. Mantan laukassa oli ainoa hiomisen vara se, että tahti pysyi kolmena eikä valunut neljäksi. Manta tosin tarjosi pari pukkiakin kiitoksena siitä, kun pyysin sitä laukkaamaan oikeasti, ei vain viskelemään päätään ja jalkojaan miten sattuu. Päänviskely asettui aina välillä ja viimein kuski tajusi yhden seikan siihen: istuminen kunnolla Mantan takajalkojen päällä pitäen ne ohjatkin oikeasti kädessä! Muutamat kierrokset menivät oikein näppärästi tällä vinkillä.
Manta on edelleen kiva ratsastettava koulupuolella, jos vain tuon päänviskelyn saisi tosiaan kuriin. Herkkä ja reipas hevonen on kiva ja tätähän Manta juuri on.
