Estetuntipollekseni oli jostain syystä opettajan merkkauksen jälkeen valikoitunut Hessu. Tohdin olla taas reipas ja kysyä, josko voisin kuitenkin saada Pokun. Onneksi pollet olivat molemmat menneet vain yhden tunnin, joten sain kuin sainkin tämän estesuosikkini.
Lämmittelyt hoidettiin viikon takaiseen tapaan. Löysin ohjin ravailua ja laukkalämmittelyssäkin ohjastuntuma pidettiin kevyenä. Tämän jälkeen otettiin pääty-ympyrä puomien maustamana ja toisella pitkällä sivulla laukan lyhennystä, toisella pidennystä.
Pääty-ympyrällä Poku tahtoi hyytyä puomien edessä enkä tainnut löytää sitä lyhyempää laukkaakaan. Ikuisongelmani iski siis jälleen: joko ei ole kaasua tai sitten jarrua. Vauhtia sain kyllä, mutta uskon, että Pokusta olisi irronnut helposti vielä enemmänkin, en vain osannut kannustaa sitä moiseen menoon.
Lämmittelyhypyt otettiin menemällä vähän lävistäjämäisesti pitkältä uralta pientä pystyä kohden. Poku meni muuten kivasti, mutta päästin sitä luisumaan esteen sivulle ja vanhat pelot kieltäytymisestä yrittivät nousta pinnalle. Mutta tätä asiaa skarppaamalla suoriuduttiin muista ihan hyvin. Pokussa hauskaa onkin se imu, joka sen laukkaan tulee, kun se tajuaa pääsevänsä hyppäämään. On mukava mennä esteitä hevosella, joka myös pitää siitä.
Seuraavaksi hypättiin jo rataa. Ensin kavaletin ja kahden pystyn muodostama jumppa, viiden askeleen väli pystylle, siitä kiertäen lävistäjällä hypätyn pystyn ja tullen tuon jumppasarjan viimeisen esteen edestä säilyttäen laukan tahdin. Tämän hypyn jälkeen oikealle ja taas se toisella puolella lävistäjän kautta hypätyn portin yli.
Rata sujui muuten aika kivasti, mutta portille tulevasta tiestä tuli liian pieni pyörähdys, joten sain uusia sen vielä. Kuskille tarkempi ajatus reitistä ja kas, niin Pokukin vain meni niin kuin pyysin ja lähestyminen oli paljon parempi.
Meitä oli tunnilla vain neljä, joten hyppäämään ehti oikein mukavasti. Tunnin suurin anti itselle oli se, kun moneen kertaa tajusin katsovani oikeasti tulevaa estettä, en tuijottavani juuri hypättävää. Muistin myös osan ajasta kantaa kädet ja istuntakin taisi olla enemmän kohdillaan kuin pariin kertaan.
Pidän kyllä valtavasti Pokulla hyppäämisestä. Sen kanssa ei silti tule ihan täysin luotettua (mikä on varmasti ihan fiksua), mutta sen into hypätä yhdistettynä oikeisin apuihin tarjoaa kyllä uskomattoman hienoja onnistumisia. Vähän houkuttelisi pyytää Pokun kanssa jollekin päivällä yksityisestetunti. Olisi todennäköisesti aivan huippua, kuten oli silloin viimeksikin.
No, nyt olisi taas kaksi koulukertaa ja yksi puomeilu ennen seuraava estehyppelyä. Taidan silloinkin pitäytyä tässä uudessa ihastuksessani, jos vain mahdollista.
