Käsittämättömän pitkä tauko. Olen piiskannut itseäni kyllä ahkerasti laiskottelusta kirjoittamisen suhteen ja viimein raipalla sivallus tuotti tulosta. En yllättäen ala kerrata tässä menneitä kertoja, sillä siitä tulisi megapostaus, joten annan niiden suosiolla vajota unholaan. Tiivistettynä voi tietenkin sanoa, että välillä on tullut oikein hyvä fiilis, välillä taas fiilis on vajonnut kentän mutaan.
Lauantaista aloittelen jälleen säännöllisemmän kertauskirjoittelun. Polleksi valikoitui Mortti ja treeninä oli ympyrällä asettamista käynnissä, ravissa ja laukassa. Tiivistettynä: hidasta tönkkömenoa eikä kuski osannut taas yhtään mitään.
En tajua, miksi esimerkiksi oikeassa kierroksessa käteni ei tajua asetuksessa mennä pois siitä kaulasta ja miksi vasen ei voi pysyä nätisti paikoillaan? Ei, oikea käteni haluaa puskea jostain syystä kaulan väärälle puolelle ja vasen lähtee sitä karkuun. Järjetöntä. Tämän ongelman takia koko treeni meni ihan päin puuta enkä saanut Morttia yllättäen ristiriitaisilla avuillani tekemään pyydetysti. Kraah!
Mitä hyvää? Välillä ympyrällä laukkapätkät menivät toivotun pontevasti, mutta asetus oli jälleen kerran hukassa. Ehkä 1,5 kertaa sain homman suoritettua oikein, mutta se ei oikein riittänyt hyvään fiilikseen. Miltä kuulostaisi yksityistunti tästä aiheesta? Ei yhtään hullummalta.
Ei kovin hyvä aloitus tälle kirjoittamiselle, mutta kuten opettaja tuumasi tunnin lopuksi, joskus on näitä päiviä ja joskus taas meneekin paremmin. Sitä parempaa kertaa odotellessa jälleen.
