Lauantain tunnilla olikin esteitä, ja sain alleni aiemman tunnin maaston vetoratsuna toimineen Pokun. Reppana oli tainnut käyttää kaikki paukut maastossa, sillä tunnilla sillä ei oikein enää ollut virtaa. Harmillisempi juttu, kun vielä esteiden yli pitäisi jaksaa pomppia.
Tällä kertaa mentiin enemmän ratatyyppisesti ja yritettiin saada laukkoja kohdilleen. Poku oli tosiaan vähän uupunut ja löysi sisäisen gp-tason ratsunsa vasta tunnin loppupuolella. Vauhdin laatu ei siis ollut ihan parhaimmasta päästä, mutta kyllä sillä esteiden yli mentiin, yhtä porttiestettä lukuun ottamatta. Pokun kiellot ovat hyviä, sillä se pysähtyy niin pehmeästi, ettei selässä ole vaikea pysyä. Tai hetkinen, olisiko sukellushyppyä harrastava kuski myös oppinut pysymään pidempään oikeassa asennossa? Ehkäpä tämä kielto portille sujui ilman putoamista molempien asioiden johdosta. Oli myös kiva tietää, ettei kielto johtunut minusta, sillä toin hevosen esteelle ihan hyvin, mutta sitä ei huvittanut hypätä. Ei muuta kuin kierros ja samalle esteelle uudestaan. Tällä kertaa opettaja käski napauttamaan muutamaa askelta ennen vähän pohkeilla, ettei polle tekisi uudelleen temppuaan. Pohkeiden ja ennakoivan ärjäisyn kanssa Poku hyppäsi oikein lennokkaasti esteen yli.
Tunti oli kyllä ihan kiva, mutta keskiviikon estetunnille olisi kiva saada virkeämpi Poku alle. Mielellään kyllä aiemman tunnin lämmitelleenä. Tunnista itselle jäi hyvä mieli, sillä tunnuin olevan hypyissä mukana paljon paremmin enkä sukellellut omiani.
Jussikin on päässyt sairaslomaltaan jo vähän töihin. Tallilla harjoittelija oli myös tunnilla sen kanssa ja ilmeisesti se polle oli vienyt Pokunkin energiat. Se jopa pariin kertaan hypähteli hieman pystyyn ja tarjoili pukkeja taukoviihdykkeenä. Ratsastaja kuitenkin selviytyi energiapakkauksen kanssa todella hienosti ja sai pollen kulkemaan nätisti noiden teutarointien jälkeen. Osaisipa sitä itsekin vielä joskus noin. Oli kyllä opettavaista katsottavaa moinen.
