Oikeasti, olen viimeksi saanut mennä Peralla viime vuoden elokuussa! Olin siis ihan mielissäni, että sain tämän Uljaan Mustan ratsukseni kouluvääntöön. Esteillehän en sitä kauheasti mieli, kun tyriessäni menetin uskon sen ja minun yhteistyöhön.
Aiheena oli puolipidäte. Olen tosiaan tsempannut sen käytössä, joskin olen tehnyt sitä tietenkin väärin. Olen turvautunut liikaa pelkkään ohjaspidätteeseen, vaikka oikeaoppinen puolipidäte on istunnan, pohkeen ja ohjan yhteistyötä. Tulipa siis tunnin treeni tarpeeseen!
Aluksi verryteltiin omatahtisesti ravissa. Opettaja komenteli kuskeja laittamaan heposia liikkumaan kunnolla eikä millään pikkukipittelyravilla. Paheeni on se, että jos tiedän allani olevan reipas hevonen, annan sen valita tahdin luullen, että se on oikea. Laiskemman pollen kanssa puolestaan vähän enemmän vahdin menoa. Peran ravi oli ihanan tarmokasta, kun pyysin sitä vähän tsemppaamaan. On kyllä ollut vähän ikävä tätä pollea, pakko myöntää.
Verryttelyn jälkeen opettaja kertasi puolipidätteen idean. Käytäntöön treeni vietiin tekemällä oma-aloitteisesti siirtymiä ja voltteja yrittäen muistaa aina ennen uutta pyyntöä ottaa puolipidätteellä pollen huomio takaisin. Taivas, että oli vaikea saada istuntaa ja pohjetta mukaan ohjaspidätteeseen. Ärsyttävää, kuinka hankalalta se tuntui ja kuinka usein sain vain 2/3 palasesta kohdilleen kolmannen jäädessä matkalle. Mutta etenkin ravissa tein ajoittain oikein, sillä esimerkiksi voltille lähdöt olivat pehmeitä ja tasaisia. Se joko kieli Peran ajatustenlukutaidosta tai siitä, että se ymmärsi minun versioni puolipidätteestä.
Tunnin aikana kokeiltiin myös lävistäjillä, kuinka lisäykset lähtevät. Ohjeena oli pitää Pera suorassa ja tehdä tarvittaessa puolipidätteitä, jotta meno pysyy tasaisena. Perahan lähti lisäykseen aika kivasti ja ennen kaikkea tasaisesti. Olin siis oikein tyytyväinen komistuksen suoritukseen.
Treeniä jatkettiin myös laukannostoharjoituksilla käynnistä ja ravista. Alussa puolipidätteeni olivat epämääräisempiä ja jäin jännittyneeksi niiden teon jälkeen, joten nostotkin olivat kehnoja. Mutta muutamia kertoja sain palaset pollen kanssa kohdalleen ja laukka nousi käynnistä ja ravista nätisti. Kun nostoja oli saatu tehtyä riittävästi, jäätiin vain laukkamaan. Tässäkin laukkaa saattoi parannella juuri puolipidätteiden avulla. Minulla oli vaikeuksia istua kummallisen muotoisessa satulassa ja jalkani pyrkivät koko ajan jännittymään. Opettaja muistuttikin, että kiinnittäisin huomiota jalkojen rentouteen. Lisäksi opettaja vaati selvempiä asetuksia muistamalla aina tehdä puolipidätteen ensin ja toistamalla tarvittaessa. Niinpäs siinä kävikin ohjeita totellessa, että Pera rentoutui tuntumalle ja pyöristyi ajoittain. Saman sai aikaiseksi toistamalla aina saman kaava ja muistamalla pitää ohjat kädessä. Laukka pyöri hyvin ja tasaisesti, joten olin kuin pieni aurinko pollen selässä. Pisteitä ropisi taas tälle ruunaherralle, kunpa saisin mennä sillä koulua taas pian.
