torstai 18. helmikuuta 2010

Niin mihin suuntaan se olikaan?

Keskiviikon kaksi viimeistä tuntia yhdistettiin, ja tuloksena oli D/C-B-ryhmä. Sehän ei tahtia haitannut, sillä harjoituksissa löytyy aina oma säätövaransa osaamistasoon nähden. Polleksi sain Rollen.

Tunnin treeninä oli asettaminen, kulmien ratsastaminen huolella sekä sulkutaivutuksen kaltaista menoa. Rolle oli hivenen nihkeä liikkumaan enkä löytänyt tunnin aikana hevosesta paljon energiaa. Kulmiin ratsastamiset otin liian rennoin ottein, josta sain muistutusta opettajalta. Rolle ei edes vängännyt kummemmin vastaan, joten olin yksinkertaisesti omissa ajatuksissani, kun en saanut tehtävää onnistumaan niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Sulkutaivutuksen kaltaisiin liikkeisiin lähdettiin pyöräyttämällä voltti lyhyelle sivulle, tulemalla kulma myötäasetuksessa ja jatkamalla vielä  hetki suoraan. Sitten edelleen myötäasetuksessa tuupattiin takajalat liikkumaan uralta pois. Yllättäen törmäsin taas tähän ongelmaani saada itseni muotoiltua asentoon, jossa hevonen pysyy myötäasetuksessa siitä huolimatta, että liikutaan samaan suuntaan. Yritin naputella pollen takajalkoja liikkeelle, mutta asetus joko valahti vääräksi tai katosi kokonaan. Muutamia kertoja sain hillittyä ja hallittua liikettä, mutta en mitenkään helposti. Tästäkin aiheesta pitäisi ottaa yksityistunti. Avotaivutusta sanotaan vaikeammaksi, mutta minusta se on helpompi käsittää. Siinä palaset loksahtavat paljon helpommin paikoilleen.

Laukassa puolestaan haettiin suoruutta käyttäen keskihalkaisijaa apuna. Sille tultiin laukassa, siirrettiin raville ja nostettiin toisen puolen laukka. Kaikki tämä samalla linjalla pysyen. Rolle oli tuttuun tapaan tervakavio, ja sitä sai olla koko ajan muistuttamassa, että askellajina on kuin onkin laukka. Mutta suoruus ei onneksi ollut kauhean iso ongelma, vaikka kyllä se Potterin kanssa sujui niin paljon paremmin. Tyytyväinen olin siihen, että sain pollen tuotua keskihalkaisijaa myöten lähelle lyhyttä sivua suorassa ilman, että se itse yritti päättää suuntaa. Jotain onnistumistakin siis, jee.

Tänään peruin Helveilyn orastavan nuhan ja pakkasen ikävän yhdistelmän vuoksi. Maneesissakin tahtoo paleltua sillä menolla, jolla hevonen ei hikeenny. Puhumattakaan matkoista maneesille ja takaisin. Mutta lauantaina taas pollen selkään. Muistelenkohan yhtään oikein, jos väitän tuon kerran aiheeksi puomeja? Senpä näkee ylihuomenna.