Olipas lystiä, kun keskiviikkona oli sen verran perumisia, että saimme periaatteessa itse valita pollen esteille. Minulle oli alun perin laitettu Potter, mutta koska oli lupa valita polle korkeintaan tunnin menneistä, vaihdoin sen Pokuun.
Tunnilla keskityttiin oikean tien löytämiseen. Mikäs sen parempi treeni kuskille, joka kuvittelee hevosen voivan hypätä esteen yli mistä kohden vain. Tätä treenattiin lähestymällä esteille käyttäen pitkää sivua hyödyksi. Siitä poikettiin vasta, kun reitti oli selvästi toivotunlainen ja pyrittiin taas toiselle pitkälle sivulle mahdollisimman nopeasti.
Alussa tahdoin yllättäen ottaa omat reittini sen sijaan, että tottelisin ohjetta. Tästähän seurasi se, että Poku puski minne halusi. Kun tajusin, että oikea reitti yllättäen auttaa ja toin Pokun oikein, ehdin myös korjata mahdolliset puskemisyrityksen helpommin. Huiskaisin tosin yhden esteen ohi, koska toin pollen taas liian tiukasti esteelle.
Laukanvaihtoja en saanut täysin kohdalleen, mikä tietenkin harmitti. Jos olisin osannut katsoa jokaisen tien esteelle, olisi vaihdot onnistuneet paremmin. Mutta pidemmän radan ratsastin aika huolella ja opettaja kehuikin minun ratsastaneen sen ajatuksen kanssa ja korjanneen aikaisempia virheitä paremmin.
Pitäisi kyllä taas ottaa Pokun kanssa yksityisestetunti. Sillä on vain niin upea hypätä ja vielä parempi treenata. Voin vain kuvitella, kuinka hienoa sillä olisi hypätä, jos itse osaisi tehdä oman osuutensa kunnolla. Se olisi tiimityötä parhaimmillaan.
