Keskiviikon koulutunnille sain pitkästä aikaa Potterin, jota tykkään kutsua Potkuriksi. Nimi ei välttämättä kuvaa pollea oikein mitenkään, mutta sanaväännökset syntyvät kuin itsestään.
Tunti aloitettiin hakemalla sekä käynnissä että ravissa lyhyempää ja pidempää askelta. Minulla oli hivenen vaikeuksia saada kaivettua selvä ero noiden kahden välille. Huomasin kuitenkin Potterin ottavan pidätteet istunnasta paremmin kuin ohjista, joten tällä korjauksella löysin vähän paremmin muutoksia. Mutta ai kauhea tämän pollen ravia. Se oli haastavaa jopa keventäen enkä saanut hillittyä pomppivia käsiäni kovin hyvin.
Tämän jälkeen lähdettiin kuviolle, joka alkoi pyöräyttämällä voltti pitkän sivun päähän. Tästä suunnattiin keskihalkaisijalle tekemään avoväistöä voltin asetuksen mukaisesti. Avosta pyöräytettiin myös voltti, josta keskihalkaisijalle palatessa valmisteltiin kääntämään kulma avotaivutuksen avulla. Harjoitusta tehtiin käynnissä ja ravissa. Tällä tunnilla meni jokin hyvin nappiin, sillä yleensä viimeistään ravissa avotaivutukset menevät minulla ihan höpöksi. Mutta ei tällä kertaa. Tsemppasin ja istuin omasta mielestäni satulassa kelvollisesti, pyysin etuosaa kulkemaan poissa uralta ja huolehdin molemmin puolin avuilla, että hevonen pysyy toivotusti. Kuinkas sitten kävikään? Potter kulki kevyin pyynnöin todella näppärästi sekä käynnissä että ravissa! Uskon tähän kaikkeen myös sen takia, että opettajalta tuli asiasta positiivista palautetta. Jes!
Tässä vaiheessa olin jo niin hyvällä mielellä, että se korvasi parit mäntyihin kirmanneet kerrat. Hyvä tuurini (en kehtaa kirjoittaa taitoa) ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan laukassakin tuli mahtavia onnistumisia. Avojen jälkeen tosiaan pyöräytettiin taas käynnissä voltit pitkän sivun loppuihin ja siitä nostettiin voltin mukainen laukka. Tarkoituksena oli pysyä keskihalkaisijalla suorassa. Jos polle lähtisi valumaan jonnekin, voisi tilannetta paikata avotaivutuksen kaltaisesti. Meillä ei moista tarvetta tullut, sillä Potter laukkasi ihanan suoraan ilman suurempia kommervenkkejä. Kasvoillani pysyi varmasti sellainen hymy, ettei aikoihin. Kaikki sujui vain niin hyvin, etten voinut uskoa minun saavan moista hevosen kanssa aikaan. Tasaista ja toimivaa.
Oli siis aivan huippu tunti. Tällaisia lisää ja pian, kiitos.
