Satuinpa perjantaina maneesille parhaimpaan aikaan. Siellä oli vain yksi ratsukko, joka juuri lopetteli ja sain mennä yksinään noin puolen tunnin ajan. Sen jälkeen tulikin sellainen estehirmuratsukko, että oli parempi lopetella vinhaa vauhtia ja lähteä jaloista pois.
Helvi urpoili tänään vähän vähemmän, mutta silti liikaa. Sen mielestä olen kirppu, jota ei tarvitse väistää tai totella. Sain sen kiukustumaan myös, kun en päästänyt sitä katsomaan karsinan oven viereen maailman menoa. Paha täti, juu, mutta ei vain huvita tulla jyrätyksi. Täytyisi oikeasti jaksaa ottaa samat komennot joka kerta ja tehdä niitä nii kauan, että polle käyttäytyy toivotusti. Sitten antaa sen olla rauhassa palkintona. Kai se joskus uppoaisi senkin päähän?
Sitten itse ratsasteluun. Koska käyntihommat menivät nätisti viime kerralla, halusin alkaa työstää asiaa myös ravissa. Alkuhan oli taas niin tervailua, etteivät raviväistöt onnistuneet oikein millään. Helvi pudotti joko käynnille tai oli väistämättä ja hiippaili raviaskelia etäisesti muistuttavin liikkein vähän sivulle.
Oli siis aika tehdä hommia käynnissä, kun aloin turhaan ahnehtia näitä heti ravissa. Käynnissä polle asettui taas tekemään töitä ihan nätisti. Ravissa siirryin ympyrälle ja aloin hakea asetusta ja pyöreyttä. Alussa taas tervaa ja puskemista, mutta hiljalleen vähän nätimpää menoa ja hivenen rennompaakin. Sain samaa menoa jatkumaan pätkittäin myös suorilla, joten siitä sain palkinnon yrittämiselleni. On todella mukavaa, kun edes silloin tällöin näkyy, ettei melkein vuoden ajan ole tehnyt ihan turhaa töitä hevosen kanssa.
Lopuksi piti myös koettaa saada laukkaympyrällä samoja fiiliksiä. Ensin oli tuttua pää pystyssä -menoa, mutta asetuksilla ja pohkeella koputtamisella sain Helvin kulkemaan tasaisemmin ympyrää. Kun myös muistin asetusten jälkeen vinkata myötäämisellä oikeaan suuntaan, sain pollen liikkumaan kivasti laukassakin.
Oikein kiva kerta siis, lisää tällaista.
