Kuin suomenhevosruuna nimeltään Hilanteri. Kaikista rodeohevosen tempuista huolimatta sen luonne on täysi kymppi. Lauantaina se oli touhukkaana, kun aikaisempi ratsastaja oli palkinnut sitä leivällä. Niinpä se oli päättänyt, että minullakin täytyy moista herkkua olla eikä se millään lakannut tutkimasta minua pehmeällä turvallaan. Aivan ihana hevonen, saa hyvälle tuulelle kyllä.
Itse tunnin aiheena oli puomit ja lähestymiset. Hiltsu oli poikkeuksellisen reippaalla tuulella eikä junnannut metkuilemaan kertaakaan, vaikka ehdin kuvitella pahimmat pelkoni. Puomitreeni aloitettiin ylittämällä kolme vinosti aseteltua puomia suoraan keskeltä. Reittivalinta toimi ihan hyvin, ja ravissa tahti oli sopiva. Laukassa sen sijaan piti pyytää tarmokkaampaa, mutta samalla hallitumpaa menoa, jotta askeleet osuisivat ensimmäiselle puomille oikein. Muutamat kerrat menivät höpöksi, ja polle pudotti raville. Onneksi kuski sai korjattua virheitään, ja onnistumisetkin seurasivat sen myötä. Uusi vinkki puomia tai estettä lähestyttäessä vinoilun tai mutkittelun korjaukseen on molemmilla ohjilla johtaminen. Tällöin hevonen ei niin helposti pääse vyörymään haluamaansa suuntaan.
Sitten samoja puomeja hyödyntämällä mentiin pieni rata, jossa piti pyrkiä vaihtamaan laukka. Minultahan se ei sujunut, koska en saanut pollea ensinnäkään pysymään suorassa ja toiseksi Hiltsu ei kuulemma ole kaikista aktiivisin laukanvaihtaja. Monella muulla meni homma myös syteen, joten opettaja päätti kiepsauttaa maassa olleet kavaletit toisinpäin, jotta ne nousisivat hieman maasta irti. Tämä auttoi hieman ja niinpä sain yhden kerran laukan vaihdettua. Jippii. Vaikka homma ei siis ihan rullannut, kehui opettaja silti, että annoin suuntamerkit ihan hyvin pollelle. Jännä homma, mitä se keskittyminen tekeekään tuloksille.
Lopuksi pääty-ympyröille laitettiin kavaletit, joita sai pomppia menemään. Ohjasin Hiltsun muutamia kertoja kehnosti kavaletille, jolloin hyppy oli kehno tai polle oli fiksu ja väisti koko tehtävän. Paremmalla ohjauksella ja kannustuksessa saimme tiimityön taas yhteen ja meno oli oikein mukavaa.
Hilanterilla oli kiva mennä, kun sillä itselläänkin tuntui olevan oikein hyvä päivä. Rapsutellessani pollea en voinut olla haikailematta, että se olisi omani. Upea hevonen kerrassaan.
