Jälleen yksi lämmin päivä ilahdutti. Onneksi iltaan mennessä oli sen verran kuitenkin viilennyt, ettei pollen selkään ihan paistunut. Hepoilla tosin varmaan oli vähän turhankin lämmintä. Keskiviikon arpajaisissa nimeni oli sattunut pitkästä aikaa Rappenin kohdalle. Aiheena oli suoruuden hakeminen ensin ihan peruskouluväännössä, sitten puomien avustuksella.
Suoruutta haettiin käynnissä, ravissa ja vähän laukassa asettamalla ja taivuttamalla hevosta sen jäykemmälle puolelle. Rappenilla verryteltiin oikeaa puolta ja pätkittäin sain hevosen pyöristämään niskaansa ja kulkemaan kohtuullisen suorassa. Välissä taas unohdin tarkistaa, että pyyntöni menee läpi, jolloin yllättäen mitään ei tapahtunut.
Laukassa norjalaispoika oli ihastuttavan maltillinen. Aiemmalla tunnilla se oli vähän ottanut kierroksia, mutta nyt laukka eteni aktiivisesti, mutta hallitusti. Pyöreyttä en siinä harmi kyllä löytänyt. Olen alkanut miettiä, että todennäköisesti istuntani on sen verran jännittynyt liikkuvan käden kanssa, ettei hevonen voi jäädä tuntumalle, sillä se ei vain pysy tasaisena. Taas lisää treeniä ja korjailua siis luvassa.
Seuraavaksi otettiin puomit mukaan. Ensin haettiin tasaista laukkaa laittamalla kahden puomin väliin viisi laukka-askelta. Rappen meni tämän oikein nätisti ja vaaditut askeleet napsahtelivat sujuvasti väliin. Sitten lähdettiinkin testaamaan sitä, kääntyykö hevonen toivotusti. Kaksi samassa kohdassa toisistaan irrallaan olevat puomit ylitettiin laukassa tehden ensin pari isompaa ympyrää, jonka jälkeen ympyrä pienennettiin. Nyt piti saada tiukka ympyrä puomilta toiselle. Yritin tietenkin kääntää turhaan sisäpuolelta, jolloin Rappen valui ympyrältä ulos. Kun taas muistin, että ulkoavut kääntävät, laukkasi polle nätisti puomien yli.
Lopuksi laukassa humputeltiin kuvio, jossa ympyrä- ja suorapuomit yhdistyivät. Ensin tehtiin iso ympyrä, siitä pienempi, pidempi reitti suoralle, siitä toisen ympyräpuomin yli toista suoraa puomia kohti, siitä kaartaen toiselle ympyräpuomille ja vielä lopuksi suorapuomin yli. Pysyittekö kartalla, en minäkään. Tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen vaihtamaan laukat suoristamalla ja asettamalla ajoissa oikeaan suuntaan. Rappen tahtoi loppuradalla vähän intoutua omaan vauhtiinsa, jolloin en pysynyt puoliksikaan mukana. Uusintakierroksella sain kuitenkin otettua laukanvaihtoja edeltävät hetket pollen suoraksi ja kas, niin se laukka vaihtui.
Tunti oli oikein mukava ja laukkapainotteinen, kelpaa siis minulle oikein hyvin! Edelleen jaksaa hämmästyttää se, kuinka yhden asian muistaessa unohtaa ainakin kaksi. Mutta joskus keskittymällä saa mukavia onnistumisia. Pitää siis alkaa kokeilla tuota keskittymistä entistä useammin.
