Yleensähän sitä haukutaan hevosta, mutta sehän on toki väärin. Parempi haukkua sitä kuskia, niin räksytyksen menevät oikeaan kohteeseen. Ihanan lämpöisän lauantain pollena oli Kaapo ja tehtävänä asetukset ja taivutukset sekä vähän nopeita laukanvaihtoja ravin kautta.
Tunnin verryttelyt aloitettiin humputtelemalla ravissa kulmat huomioiden. Kaapo liikkui kyllä, mutta ne asetukset kulmiin olivat taas kadoksissa. Ei millään saati mihinkään suuntaan. Huoh. Viime viikon lauantai meni niin hyvin, joten tämä kerta otti korkoineen takaisin inhottavilla epäonnistumisilla. Kuviota väritettiin vielä laittamalla pitkille sivuille kiemurauran. Pätkittäin sain vähän Kaapoa asettumaan, mutta ei se nyt hyvin mennyt. Haloo, saisiko pohkeille ja käsille?
Lopuksi kuviota höystettiin vielä laukalla. Kiemurauralla pitäisi saada laukat nopeasti ravin kautta vaihtumaan kaksi kertaa. Kaapo-reppana innostui taas tästä mahtavasta askellajista, jonka jälkeen jarruja ei ollut olemassakaan. Hallinta oli taas olematonta, joten kovin monta kertaa en saanut laukkaa edes vaihtumaan raviksi, joten vaihdotkin jäivät tekemättä. Mutta parina kertaa homma kuitenkin sujui, ja Kaapo vaihtoi todella nopean näppärästi. Kiva polle, jos kuski vain tajuaisi.
En taas ymmärrä, mikä meni tässä kerrassa vikaan. Ehkä viime lauantaina opettaja jaksoi tsempata minua niin paljon, jolloin uskalsin vähän luottaa itseeni. Nyt luovuin toivosta ja hermostuin. Sitähän Kaapo ei voinut tietenkään olla huomaamatta, joten sinne varmasti katosi viimeinenkin uskottavuus sen pollen silmissä siltä kertaa. Epäonnistuminen on ärsyttävää, pyh ja pah. Pitää alkaa etsiä sitä keskittymiskykyä, jolla noita tilanteita toivottavasti voisi pelastaa.
