Okei, otsikko on kehno. Mutta onneksi tämän päivän Helvillä ratsastus ei moista adjektiivia tarvinnut. Lisäksi lämmin päivä hemmotteli oikein kunnolla, joten mikäs siinä oli ratsastellessa. Kesä ja hevoset, mitä muuta sitä tarvitsee? Ai niin, ehkä vähän jäätelöä.
Maneesitreeniksi päätin lennosta ottaa pohkeenväistön. Verryttelyssä humputtelin ravia ja lämpenemisen jälkeen aloin vaatia takapäällekin liikettä. Helvi oli kyllä loisteliaasti tuntumalla, mutta takapää ei tahtonut tulla juttuun sen kanssa. Nohittelulla takapäällekin alkoi löytyä liikettä ja pian tajusin ratsastavani oikeasti etenevällä hevosella. Ei yhtään hullumpaa.
Väistöt käynnissä ja ravissa sujuivat todella kevyin avuin. Helville tarvitsi useimmiten vain kertoa kerran, että tuohon suuntaan, kiitos ja tamma totteli mutkitta. Ravissakin väistö meni todella näpsäkästi. Vauhti pysyi toivottuna ja pienet avut pitivät pollen työn teossa.
Laukassakin väistöjä oli pakko testata. Nehän lähtivät muutoin oikein kivasti, mutten saanut pidettyä asetusta laukan suunnassa. Hupsankeikkaa. Olin kuitenkin niin hurmioissa mahtavasti menneestä tunnista, ettei tuollainen voinut enää masentaa. Otin ravissa ja laukassa myös lisäykset lävistäjien avulla, ja upea tammahan lähti niin nätisti, että leuka meni taas pitkin maata.
En tiedä, mitä nappeja Helvi oli ottanut tai mistä se oli tämän työmotivaation löytänyt, mutta toivottavasti tämä kerta ei jää ainoaksi. Tämä kerta hujahti niin keveästi parhaimmaksi ratsastukseksi Helvin kanssa. Vieläkin jaksaa hymyilyttää tunnin kulku. Kyllähän tämä ratsastaminen on kivaa etenkin, kun asiat loksahtelevat näin mainiosti paikoilleen. Tamma sai kyllä sellaiset kehut ja rapsutukset, että luulisi toistekin haluavan niitä ansaita.
