Helveilyä jälleen. Tällä kertaa olin päättänyt jaksaa raahautua maneesilla ja vääntää sitä koulua edes hivenen. Homma lähtikin jo maneesimatkalla hyvin käyntiin, sillä sain tamman liikkumaan talutuksessa jo kivasti eteenpäin. Tämä enteili itse treenillekin jo ihan hyvää.
Treeniaiheiksi otin siirtymät ja asettamisen. Siirtymiä tein keskiviikon tunnin kaltaisesti käynnissä ja ravissa. Hitaampaa menoa yllättäen löytyi, mutta reippaampaan tahtiin siirtyminen ei ollutkaan niin mutkatonta. Keskityin sitten ravissa hakemaan reippautta ja kas kummaa, työskentelyn jälkeen alleni ilmestyi vapaaehtoisesti ravaava hevonen. Kyllä se työnteko kannattaa - ainakin joskus!
Asetuksia hain myös eniten ravissa. Vasempaan oli hivenen työläämpää, mutta kyllä se pyöreys sieltäkin alkoi löytyä. Harmillisen lyhyiksi pätkiksi tosin vain. Pitäisi alkaa työstää sitä, että hevonen liikkuu kunnolla takajaloista asti tuntumalle, jotta pyöreyskin tulisi sen mukana. Ei niin, että hinkkaan vain sitä päätä tiettyyn muotoon unohtaen loput pollesta. Yhtenä tuoreimmista ongelmistani on tuntuman kadottaminen aina pyytäessäni reippauteen. Tämä totta kai hidastaa toivottomasti sitä, että saisin ratsastettua hevosta kunnolla tuntumalle. Onhan se vähän vaikea jäädä tekemään töitä, jos kuski nakkelee ohjia miten sattuu.
Tein myös kahdeksikon avulla nopeita laukannostoja. Eli suuntaa vaihtaessa pudotin laukasta raville ja pyrin nostamaan nopeasti uuden laukan. Helvi teki tämän ihan näppärästi, joskin alkoi innostua asiasta liikaa ja pyyhälsi vastalaukkoja ilman mitään ongelmia ajoittain. Lopuksi hain laukassa rentoa menoa, jota löytyikin oikein kiitettävästi. Hevonen teki oman osuutensa, ja minä saatoin myös keskittyä antamaan sille työrauhan. Oikein kivaa menoa!
Tästä kouluväännöstä jäi kyllä hyvä mieli. Ehkäpä sitä taas seuraavalla kerralla jaksaisi kehitellä uusia kiemuroita tahkottavaksi.
