sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Suoristamista ja pyöristämistä

Estetunnin jälkeen ehdin huilailla parisen tuntia ennen kuin hurautin oman tallin tunnille. Ratsunani oli Lore, ja tunnin tehtävänä oli saada hevonen kulkemaan suorana ja pyöristymään. Mitään varsinaista kuviota näiden tavoitteiden toteuttamiseen ei annettu, vaan opettaja kehotti tekemään esimerkiksi myötä- ja vasta-asetuksia sekä taivutteluita. Lisäksi hän seurasi aina ratsukkoa kerrallaan ja antoi sopivia vinkkejä, jotta hevonen kulkisi toivotusti.

Lore oli reippaalla tuulella ja tykkäsi tarjota ravia ihan pienimmästäkin pohjekosketuksesta. Ravi oli vielä sitä hassua miniaskellusta, joka oli melkein käyntiä, mutta juuri ja juuri ravia. Sain siis alussa keskittyä kertomaan hevoselle, että pohkeet eivät tarkoita tätä, vaan että niillä on muukin funktio. Yleensä ratsastan Lorea kuin lasihevosta, sillä yritän viimeiseen asti välttää sen mielenilmaisua eli hampaiden narskuttelua. Tällä kertaa päätin, että nyt ratsastan reippaammin, mutta muistan palkita pienimmänkin yrityksen hevoselta.

Käynnissä tein myötä- ja vasta-asetuksia yrittäen keskittyä ulko-ohjan tukeen. Sisäohjalla tein pieniä pyyntöjä ja olin valmiina myötäämään hevosen tarjotessa vähänkään rennompaa menoa. Tässä vaiheessa pohkeet olivat jo onneksi lakanneet tarkoittamassa pelkästään vauhtia, joten saatoin testailla myös vähän avotaivutuksen kaltaisia kuvioitakin sekä pohkeenväistöä. Tällä kertaa muistin miettiä omaa istuntaakin, jolla ilmeisesti oli vaikutusta. Lore teki taivutuksen ja väistöt aika kivasti ja oli hyvin herkkä pohkeelle. Paljoa ei tarvinnut pyytää, kun polle jo totteli. Pyynnöt ja myötäykset alkoivat ilmeisesti myös mennä perille, sillä sain Lorea aina hetkeksi pyöristymään paremmin kuin yhtenäkään aikaisempana kertana. Pikkuriikkinen kouluratsastajani myhäili taas tyytyväisyydestä pienten onnistumisten takia.

Ravissa korostui selvästi, kuinka oikea puoli oli helpommin säädettävissä kuin vasen. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosta aina välillä lyhyempään raviin ja siitä taas palauttamaan normaaliin raviin. Lore olisi halunnut kipittää reippaammin, joten taas piti neuvotella ruunan kanssa siitä, mitä ne puolipidätteet tarkoittivatkaan. Oikeaan kierrokseen onnistuin saamaan hevosta taas vähän rennommaksi ja hetkittäin pyöreämmäksi. Vasemmassa kierroksessa en oikein saanut otettua asetuksia saati taivutuksia, sillä polle puski niinä hetkinä sisään. Sisäpohkeeni oli taas enemmän koriste kuin tarpeellinen apuväline. Olisi pitänyt älytä ottaa käyntipätkiä vasempaan kierrokseen ja hakea sisäpohkeelleni muutakin kuin statistin roolia. Hetkittäin sain myös lyhyempää ja rennompaa ravia, johon olin kovin tyytyväinen.

Lopuksi tunnin tavoitetta yritettiin toteuttaa myös laukassa. Lore yritti taas mennä oman mielensä mukaan, ja sain tehdä melkoisesti töitä, että polle vähäänkään lotkautti korvaansa minulle. Siinä sai kyllä hokea, että istu takajalkojen päälle, pidätä ja myötää sekä yrittää kaivella niitä vatsalihaksia jarrutuskäyttöön. Pidätteet tai siis lähinnä varmasti ohjiin kiinni jäämiseni ärsytti Lorea ja se alkoi narskutella hampaita. Onpahan siinä sitten selvä merkki kuskille, että nyt pitää muuttaa toimintaa. Hiljalleen yrittämiseni tuotti kuitenkin tulosta ja saimme hetkittäin lyhyempää ja hallitumpaa laukkaa. Pyöreyttä ei näkynyt, mutta olin tyytyväinen siihen lyhennykseen ja siihen, että Lore ilmeisesti laukkasi rennommin, sillä oma istunta pysyi mukavasti kasassa.

Vaikka en saanutkaan Lorea kulkemaan pyöreänä kuin pieniä hetkiä, pistän tämän kerran top kolmoseen meidän kouluvääntökerroistamme. Aika varmasti sain kaiveltua sitä pyöreyttä kuitenkin enemmän tällä tunnilla kuin muilla kerroilla yhteensä. Mielestäni Lore myös kulki vähän rennommin kuin yleensä. Tuntui, että olimme kuitenkin valtaosan ajasta samaa mieltä siitä, mitä olemme tekemässä. Tunnin tehtävä oli ihmeen mielekästä, ja olin tosi tyytyväinen siihen, että tunnuin tällä kertaa huomaavan, milloin kannattaa pyytää, milloin myödätä ja miten pyydellä hevosta toimimaan oikein. Tunnin jälkeen yksi katsoja tuumasikin, että Lorehan näytti ihan hevoselta. Eli kyllä me aina välissä siis onnistuimme, jes.