Tässä videollekin tarttuneessa kohdassa taisi olla tunnin ainoa hetki, kun sain Töpöä edes hitusen rentoutumaan. Kiitos hevoselle siitä, että kesti maltillisesti nuo edestakaisin pomppivat kädet.
Alkuverkan jälkeen siirryttiin tekemään avotaivutusta käynnissä toinen pitkä sivu. Muualla sai alussa ravata, lopuksi laukata. Pöljyyksissäni olin tietenkin alkuverkassa jättänyt ratsastamatta sisäpohkeen kunnolla läpi, mikä tietenkin kostautui tässä tehtävässä mahtavasti. Kierros toisen jälkeen opettajalta tuli kommenttia siitä, että joko hevonen ei ole yhtään kolmella uralla tai sitten venksotetaan ihan miten sattuu. Yritin naputella sisäpohkeella, asettaa sisäohjalla ja kontrolloida ulko-ohjalla. Ulkopohkeella puolestaan koetin töniä hevosta sisemmäs ja samalla yritin sisäpohkeella saada sitä taipumaan. Eli melkoista apusekamelskaa tuli hevoselle tarjottua. En jostain syystä saanut hevosta niin hyvin kuulolle, että homma olisi ollut helppoa yhtään hetkeä.
Opettaja ohjeisti hakemaan hevosta paremmin pohkeiden väliin. Minulla löi tyhjää enkä tajunnut, miten tämän saisi tapahtumaan. Olisi tietenkin pitänyt kysyä, mutta jäipä sekin kaiken muun lisäksi. Yritin sitten hakea hevosta pohkeesta eteen ja tasapainottaa pidätteillä. Tämä ei kauheasti tuottanut tulosta. Käynnissä muutaman kerran tunsin, kun etuosa loksahti oikeaan kohtaan, mutta silmänräpäyksessä olimmekin jo jotenkin muuten vinkuralla. Lisäksi opettajalta tuli noottia sisäjalkani nousevasta kantapäästä ja siitä, että olen ohjissa kiinni. Molemmat korjaukset olivat hyvin aiheellisia. Etenkin sisäjalkani oli paikoitellen aika hirveästi, mutta ilmeisesti kykyni ratsastaa edes vähääkään oli jäänyt tänään matkasta. Ehdin jo harkita paluuta alkeis- tai jatkotunneille.
Ravissa meno ei tietenkään parantunut. Töpö halusi kipittää reippaammin ja nyt vuorostaan pidätteeni eivät tahtoneet mennä läpi. Oli vähän hanskat tiskiin -fiilis, mutta yritin silti aina saada hevosta vähääkään kuulolle. Usean kierroksen tahkoamisen jälkeen opettajalta irtosi ihan ok -kommentti, vaikka mielestäni menossamme oli lähinnä vain ajatuksen kaukaista sukulaista tehtävään nähden. Muutamia hetkiä sain Töpöä kuitenkin vähän sinnepäin, mutta kauheasti ei itselle heltiä taputuksia tästä tunnista. Olipahan kuitenkin taas maan pinnalle palauttava tunti siinä mielessä, että tajuan taas puutteellisesti toimivat pohkeeni ja liiankin kanssa elävät kädet.
Tunnin muutamat kivat hetket tulivat avotaivutusten jälkeen nostetuissa laukoissa. Ne nimittäin nousivat käynnistä alun tahmeuden jälkeen aika vaivattomasti. Opettaja tosin huuteli, että aktiivisempaa laukkaa Töpölle, että siinä oli taas korjattavaa. Laukka oli isoa, mutta ei onneksi ihan niin kauheaa kuin olin ennakkoon kuvitellut. Vaikka tunnin tehtävä ei onnistunut, oli kiva saada edes muutama hyvä pätkä, vaikkakin ihan muualta. Olipa taas kyllä tällainen haihattelut nollaava tunti. Näitäkin on hyvä joskus olla, mutta olisi ollut kuitenkin kiva osata vähän paremmin.
