Leiripäivän toisen päivän ensimmäisen tunnin pollearpajaistulos oli jännä. Minulle oli pistetty Orenda, joka on 14-vuotias entinen estepolle. Tamma on tietoinen hyvyydestään ja sen sanotaan vaativan ratsastajaltaan paljon. Tunnin aiheena oli asettaminen ja taivuttaminen.
Tunnin alussa ratsasteltiin aika itsenäisesti käyntiä ja ravia. Tarkoituksena oli itse huomata, mitä sen kerran hevoselle tulisi tehdä. Orendan ratsastaminen jännitti, sillä tamman sanottiin olevan myös aika herkkä. Käynti tosin oli alussa melkoisen tahmeaa. Opettaja kertoi syynä olevan pukinkavio. Ravissa olin aluksi turhan varovainen, mutta opettajan kehotuksesta uskalsin pyytää enemmän. Orenda tarjosikin aika mukavaa ravia ilman suurempia ponnisteluita.
Sitten siirryttiinkin pääty-ympyrälle keskiravin ja hallitun laukan pariin. Mielestäni Orenda lähti keskiraviin ihan nätisti, mutta videolta katsottuna olisi ilmeisesti saanut olla vähän tarmokkaampaa. Laukka ei ollut niin isoa kuin olin ajatellut, mutta takaosan valuminen sisälle korostui etenkin vasemmassa kierroksessa. Hetkittäin sain pohkeella melkoisen isonkin korjauksen asiaan, mutta taas se tuloksen säilyttäminen oli vaikeaa.
Tämän jälkeen siirryttiin itse kuviolle. Lyhyille sivuille pyöräytettiin ympyrät ja pitkille sivuille aluksi asetettiin sisälle, sitten ulos ja lopulta taivutettiin sisälle. Orendan suurin pulma on melkoinen vinous. Molemmissa kierroksissa se tykkäsi kävellä takaosa selvästi sisempänä. Ihan kuin se olisi ajatellut alkavansa pian tehdä sulkutaivutusta. Yritin sitten hokea itselleni, että siirrä se etupää takapään moottorin eteen, mutta jotenkin sähläsin aina sen etupään kanssa. Orenda oli kuitenkin mukavan herkkä ja siirsi kyllä kerta toisen jälkeen takapään oikeaan paikkaan. Vielä kun olisin keksinyt, miten sen saa kulkemaan suorana koko ajan.
Asetukset sujuivat kohtalaisen hyvin. Takapäätä sai kyllä vahtia, mutta Orenda asettui ja pysyi myös siinä mukavan kevyesti. Asettaminen ulospäin oli toki helpompaa, sillä silloin takapään sai kulkemaan taas oikein. Taivutuksiin siirryttäessä otin aluksi taas aika varovasti. Opettaja komensi ottamaan reilumpaa asetusta, jolloin pyysin kädellä ja vahdin sisäjalalla, ettei hevonen luule minun haluavan kääntymistä. Tässä kohtaa loksahti asiat niin kohdilleen, että allani oli oli liki avotaivutusta menevä hevonen, joka tuntui etenevän vaivattomasti ja vahvasti. Siis siten, että tässä kohtaa hevosen palaset olivat kohdillaan ja tehtävän tekeminen tuntui helpolta. Oli mukava huomata, että Orenda myös kivasti pysyi vaaditusti ja puksutti tasaisesti eteenpäin.
Opettajaltakin tuli muutamia kertoja hyväksyntä suorituksellemme. Orendasta jäi tosi mukava tunne. Kokeilin pari pohkeenväistöä ravissa ja ne onnistuivat mainiosti. Orenda totteli kevyttä pohjetta ja säilytti väistön ajan etenevän ravin. Tällä tammalla voisin hyvinkin toivoa pääseväni vääntämään vielä toisen koulutunnin. Toivottavasti toive toteutuu.
