maanantai 11. heinäkuuta 2011

Leiritunti 1: perusjuttujen tarkastelua

Tahko Riding Clubin viisipäiväisen sennuleirin ensimmäinen ratsastus käynnistyi vähän kello yhdentoista jälkeen. Hevosenani oli yksäri(?) Silver. Iästä tai koulutustasosta ei ollut mitään hajua, mutta onneksi leirin ratsastukset aloitettiin perusjuttujen tarkastelulla. Opettaja siis halusi nähdä, miten ratsastamme ja missä olisi parannettavaa. Kuvassa Silver ihmettelee ikkunasta huhuillutta kuvaajaa.

Jo alkukäyntien aikana opettaja kertaili perusjuttuja hevosen liikkumisesta ja kuskin etenemisestä. Kaiken sen tavoitteena on saada hevonen pyrkimään eteen. Opettaja korosti myös sitä, ettei ala katsella tehotonta apujen nyhräämistä, vaan silloin komennetaan raipalla tai kannuksilla ja jatketaan taas menoa.

Silver sai vähän alussa pyydellä eteen. Opettaja ohjeisti laittamaan hevoset kunnolla liikkeelle, sillä hiippailua hän ei halunnut nähdä. Hiljalleen Silver alkoi liikkua vähän reippaammin, ei kuitenkaan ilman vahtimista. Opettajalta tuli tässä vaiheessa minulle kommenttina, että kantapäät alas. Olin vähän yllättynyt, sillä en yhtään muista, milloin minulle olisi tästä huomautettu. Rehellisesti sanottuna en ole tajunnutkaan, että minulla olisi niissä vikaa. No, onpahan taas yksi asia tarkasteltavaksi. Onnistuin kuitenkin ilmeisesti korjaamaan menoani, sillä en muista kuulleeni korjauskehotusta useampaa kertaa.

Treeniaiheena oli myös käynnistä seis ja takaisin käyntiin sekä pysähdyksistä raviin ja taas seis. Opettaja halusi, etteivät hevoset rytkähtäisi etupainoiseksi. Vinkkinä tuli myös ennen pysäytystä hengittää syvään sisään ja pysäytyksessä päästää ilmaa ulos. Pakko myöntää, että tämä oli päässyt unohtumaan. Helpotti kummasti, kun ajatteli hengitystäkin. Pysähdykset olivat ihan ok, olin tosin varmasti vähän liikaa ohjassa kiinni. Olin tyytyväinen siihen, että pysähdyksistä ravi nousi ihan kivasti. Käynti ei lähtenyt ihan niin aktiivisesti kuin olisin toivonut. Mihin se keskittyminen taas jäi? Opettajalta ehti tulla myös korjauskehotus siitä, että ympyröillä ulkokäteni painuu liian alas. Lisäksi käsilläni oli ihan oma elämänsä ravissa. Opettaja kehotti jättämään keventämisen käsillä sikseen ja pitämään ne paikoillaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi tähän maltoin vähän keskittyä.

Laukassa tehtiin vain sen verran, että nostettiin toisella pitkällä sivulla oikea laukka, jonka aikana opettaja tarkasteli istuntaa. Laukan jälkeen piti vaihtaa heti kevyeen raviin, jossa oli eteenpäinpyrkimystä. Silverillä oli ihan mukava laukka, joskin yritin vähän alussa heilua mukana. Nyt kuitenkin kädet pysyivät hyvin aloilla, joten opettajalta ei tainnut tulla mitään korjausvaadetta siihen. Sen sijaan laukasta kevyeen raviin siirryttäessä nytkähtelin vähän eteen ja kädet olivat miten sattuu, mutta sain onneksi korjattua pahimpia mokia pois.

Tunnille mahtui myös keskiravit pitkille sivuille. Silver lähti tosi kivasti siihen, mitä nyt pyöreydestä ei paljoa iloa ollut. Ei tosin koko tunnin aikana paria pyöristysajatusta sitä edes nähtykään. Silver oli vähän jäykkä etenkin vasempaan kierrokseen, joten asetukset eivät olleet kovin onnistuneita. Olisi pitänyt varmaan pyydellä vähän tomerammin, mutta hissuttelin taas tuttuun tapaan.

Tunti oli mukavan tehokas, vaikka alussa opettajan tarkka tyyli sai vähän mielen vakavaksi. Alkujännityksen kaikottua tosin opetustyyli oli aika antoisa, sillä opettajalla oli perustelut korjausvaatimuksille. Silveristä jäi peruskiva olo. En ehkä kouluvääntöön sitä toivo puuttellisen ratsastustaitoni kanssa, mutta olisi kiva nähdä taitavammalla kuskilla sen meno. Tällä leirillä muilla osallistujilla onkin muistaakseni vähintään kymmenen vuoden ratsastuskokemus.