Torstaina kävin ratsastamassa Ekin itsenäisesti. Treeniaiheiksi kaavailin perusratsastuksen oheen vähän takaosakäännöksiä sekä siirtymisiä.
Aloitin käynnissä tunnustelemalla, miten Ekiä pitäisi jumpata. Ensin sen sai herätellä töihin, mikä onnistui ihan hyvin. Eki reagoi eteenpäin pyytäviin apuihin hyvin, vaikka tuppasi unohtamaan ne muutaman askeleen päästä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut niin potkuri kuin joskus. Saisin vain olla itse tarkempi olemaan satulassa hiljaa, kun Eki liikkui varmistelemaan jäämisen sijasta. Eki asettui oikealle hyvin, ehkä vähän liikaakin. Vasemmalle sen sijaan sitä sai jumpata hieman enemmän, sillä se tuntui jäävän kenottamaan oikealle. Olisin saanut hakea sen paremmin ulko-ohjan tuntumalle molemmissa kierroksissa, mutta erityisesti oikeassa kierroksessa. Hurruuttelin käynnissä ja ravissa muutamia kolmikaarisia kiemurauria, jotta sain näppärästi käytyä molempia Ekin puolia läpi.
Takaosakäännöksiä tein käynnissä, jonka yritin käännöstä valmistellakseni ratsastaa lyhyeksi. Takaosakäännökset vasemmalle tuntuivat onnistuvan kohtalaisesti. Ekiä sai hieman jarrutella, jotta se ei lähtenyt takaosallaan liikkeeseen liikaa mukaan. Takaosakäännökset oikealle menivät taas alussa melkoisina paikoillaan pyörähdyksinä. Ekin takaosa ei ottanut oikein askeltakaan, vaan Eki harppoi etuosallaan käännöksen pyörähtäen aika liikkumattoman takaosansa ympäri. Kun takaosakäännöksessä vasemmalle jouduin olemaan etuosan kanssa tarkka, nyt sain miettiä enemmän takaosaa. Se piti saada ottamaan askelia paikoilleen juurtumisen sijasta. Ratkaisuna yritin pohkeella ja kevyillä raippamerkeillä aktivoida takaosaa ottamaan pieniä askelia, mutta samalla pitää enemmän etuosan liikkeellä. Eki tajusi ainakin jonkin verran korjauspyyntöjäni eikä se enää niin pahasti vain pyörähtänyt takajalkojensa ympäri. Samalla kuitenkin takaosakäännös suureni, mutta pääsimmepähän napapyörähdyksistä eroon.
Siirtymisiä tein peruutuksesta raviin ja laukkaan. Peruutuksissa en saanut Ekiä pyöristymään, mutta muutoin se teki ne ihan ok. Välillä Eki lähti peruuttamaan vinoon, mutta sen sai korjattua kohtuullisesti. Arvelin pyöreyden puutteen heijastuvan siirtymiseen ylöspäin, vaan olinpa väärässä. Ravisiirtymisessä Ekiä sai aluksi hieman nohitella. Sitten se alkoi reagoida ja siirtyi peruutuksesta nopeammin raviin. Päivän yllätykset tulivat peruutuksesta tehdyissä laukannostoissa. Niin vain Eki nosti laukan yrittämättä ravata väliin. Miten nämä tallin muhkuimmat ratsut ovatkin laukannostoissa näin näppäriä? Siirtymiset alaspäin eivät odotetusti olleet kovin mairittelevia. En vain osaa istua enkä senkään takia saa valmisteltua ravia tai laukkaa sellaiseksi, josta siirtyminen mahdollisimman nopeasti pysähdykseen onnistuisi. Siirtymiset alaspäin olivat kohtalaisia, sillä eivät ne nyt niin mahdottomasti venyneet kuitenkaan.
Laukassa hurruuttelin ympyröitä ja yritin saada Ekiä molemmille ohjille, vasen ohja tuntui olevan vielä vähän tyhjä. Erityisesti oikeassa laukassa yritin päästää sisältä ja tarjota selvemmin tukea vasemmalla ohjalla. Käytin vasta-asetuksiakin apuna. Sinällään Eki laukkasi ihan mukavasti ja tarjosi pyöreitä hetkiä, mutta kunnon loksahdusta ja molempien ohjien tuntumaa en saanut. Eki oli kuitenkin muutoin mutkaton molempiin suuntiin ja tarjosi hyviä, rentoja hetkiä niissä molemmissa. Kivaa oli myös se, ettei sitä joka hetki tarvinnut muistuttaa liikkumaan. Etenkään silloin, kun maltoin itse istua hiljaa ja vaikuttaa enemmän tarpeen vaatiessa kuin kaiken varalta.
Loppuravissa hain vielä vähän lyhyempää ja pidempää ravia. Eki reagoi lyhennyksiin ihan hyvin, mutta en saanut ratsastettua puolipidätteitä aivan läpi. Niinpä pidempään askeleeseen sain pyytää Ekiä myös pohkeella. Askeleeseen tuli kuitenkin ehkä hieman pituutta ilman, että tahti muuttui kummemmin. Samalla huomasin kuitenkin, että Eki pääsi turhan etupainoiseksi pidemmässä ravissa. Niinpä yritin ratsastaa lyhyemmän ravin huolellisemmin ja lähteä pidentämään askelta vähän varovaisemmin, jotta en tuupannut Ekiä etuosalleen. Raviin löytyikin vähän tolkkua tällä kikalla, ja pääsimme hölkkäämään aika rennosti ja letkeästi.
Ekillä oli kiva mennä näin itsenäisesti. Se on mukavan yritteliäs kaveri, joka ei turhia hötkyile. Saahan sitä nohitella, mutta samalla se kyllä opettaa malttamisen ja hiljaa olemisen jaloa taitoa. Siinä minulla onkin melkoisesti opeteltavaa. Jospa tiemme Ekin kanssa törmäävät pian toistekin, niin pääsen jatkamaan siitä, mihin tällä kertaa jäimme.
