Sennuleirin yhdeksäs tunti oli ilmainen lisätunti varausmaksun ajoissa maksaneille. Aiheena oli istunta, ja ratsunani oli toisen kerran tälle päivälle Ali. Tunnin saimme mennä kivasti vain neljän ratsukon kera.
Tunnin ideana oli saada istunnasta kiinni niin, että sillä saattoi lyhentää ja pidentää askelta. Tehtäväksi opettaja antoi sisäistuinluun liikuttamisen. Jos halusi mennä pidempää askelta, piti sisäistuinluuta pyörittää takaa eteen. Jos taas halusi lyhentää, piti istuinluun ikään kuin nostaa liikettä alhaalta ylös. Liikerata oli soikio, vertauskuvaksi annettiin kananmunan muoto. Tästä revittiinkin sitten kunnon teinihuumoria, kun opettaja esimerkiksi lyhennyksessä käski ratsastamaan muna pystyssä. Alussa liikerata oli ihan hukassa. Ihmettelin vain sisäistuinluutani ja sitä, mihin ihmeen suuntaan sitä piti liikuttaa. Tai miten sen oikeastaan sai liikkumaan. No, kyllähän se oikeasti liikkuu, mutta aika vähän rehellisesti sanottuna sitä mietin. Saimme kuitenkin rauhassa miettiä asiaa käynnissä. Otin asiakseni ajatella liikkeet enemmän eteenpäin ja ylös, niin en mennyt soikion ja kananmunan kanssa sekaisin.
Aloitimme hakemalla sisäistuinluulla liikettä eteen ihan käynnissä. Siinä olikin hyvin aikaa miettiä, miten koko homma tehtäisiin. Keskityin siihen, että antaisin liikkeen tulla hevosen liikkeen avustamana enkä täysin jumppaisi selässä itse. Kaikeksi ihmeekseni Ali lähti reagoimaan tähän yritykseeni, mistä sain pontta yrittää enemmän. Muistuttelin kuitenkin pitämään liikkeen rentona, etten yhtäkkiä huomaisi tuuppaavani hevosta. Hiljalleen tämä alkoi onnistua, ja sain rytmistä kiinni. Ali käveli aika asiallisesti ilman, että sitä tarvitsi muistuttaa koko ajan pohkeella. Toki pohkeitakin tarvitsin, vielä en niin autuaaksi istunnan kanssa tullut.
Lyhentämisessä istuinluun liike piti saada alhaalta ylös. Tällä tavalla hevosta ikään kuin nostettiin ylöspäin ja sitä kautta askeleen tuli lyhentyä. Tätä piti taas miettiä vähän erikseen, mutta alkoi sekin hahmottua. Tässä tarvitsi lisäksi aika paljon tukea keskivartalosta, jotta askel lähti oikeasti lyhenemään. Ali oli kuitenkin edelleen aika kivasti kuulolla, jolloin sain askelta lyhentymään ilman koko ajan ohjassa roikkumista. Mutta kuten pohkeidenkin kanssa, tarvitsin ohjaakin vielä avuksi. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että sain Alia aina hetkittäin lyhentämään jo pelkkää istuntaa käyttämällä. Tämän avulla sain jättää ohjaa paljon enemmän rauhaan kuin tavallisesti.
Veimme samoja ajatuksia myös raviin ja laukkaan. Ravissa pelattiin keventämisen kanssa. Isommalla ja eteenpäin suuntautuneella kevennyksellä haettiin pitkää askelta, mahdollisimman pienellä ja matalalla kevennyksellä taas lyhyttä askelta. Samalla keskivartalon tuki oli edelleen tärkeää. Pienen ja matalan kevennyksen kanssa sain tehdä töitä. Alilla ei ole kovin pomppuisa ravi, mutta tuppasin silti singahtamaan aina liikaa ilmaan kevennyksessä. Sain ihan tosissani rutistella itseäni tiukemmaksi paketiksi, jotta sain hallittua ja jarrutettua liikettä. Ali oli edelleen ihana ja reagoi heti, kun sain tehtyä korjauksia oikeaan suuntaan. Kevennyksen mataloittamisessa huomasin kippaavani ylävartalolla etukenoon ja puristautuvani kasaan. Ryhti katosi jonnekin, ja sain ihan toden teolla yrittää suoristaa itseäni. Isompaan raviin oli taas helpompi saada isompi kevennys mukaan. Ali hurruuttelikin menemään aika etenevää ravia, kun pääsimme samaan rytmiin. Ihanan opettavaista!
Laukassa työskentely oli myös kovin opettavaista. Istunnalla jarruttamisessa keskivartalon tuki korostui entisestään. Aiemmilla tunneilla Alin kanssa olin huomannut sen, että istuntani ei pitänyt, vaan se teki pienen seilausliikkeen satulassa vähän lässähtäen. Nyt pääsin puristelemaan omaa kroppaani kohdilleen ja vaikuttamaan Aliin sillä. Välillä jouduin käyttämään ohjaa pidätteiden teossa, kun Ali pääsi vähän etupainoiseksi ja kiireiseksi. Vasen laukka tuntui oikeaa hieman hankalammalta. Siinä oma pomppiva liikkeeni oli isompi. Sain kuitenkin kursittua istuntaani kasaan ja ajateltua mahdollisimman tiivistä istuntaa. Oikeassa laukassa loksahti tänään palaset ihan kunnolla paikoilleen. Keskityin rutistelemaan itseäni kasaan, ja niin vain Ali loksahti pyöreäksi ja kevyeksi. Se laukkasi allani lyhyenä ja tasapainoisena vailla kiireen häivääkään. Äkkiä piti huudella opettajalle, miltä menomme näytti ja vastauksena tuli, että hyvältä. Siltä se hitsit vieköön tuntuikin. Jes! Tajusin pitää kroppani kasassa ja pohkeet tuntumalla, mutta varoa tekemästä mitään ylimääräistä. Oikean laukan pätkät kruunasivat kyllä koko tunnin. Niin helppoa, huoletonta ja vaivatonta.
Loppuravissa Ali tarjosi mukavan sujuvaa ravia. Kevennykseenkin löytyi nyt hyvä rytmi ja tasapaino, jolloin menimme taas Alin kanssa samaa matkaa. Tunti päättyi varsin mukaviin tunnelmiin ja muutenkin todella hyvään mieleen. Istuntatreeni oli kyllä taas niin paikallaan. Yhtä aikaa oli sekä kamalan kinkkistä että ihanan opettavaista etenkin, kun sai omia palasia enemmän oikein, ja hevonen palkitsi toimimalla paremmin. Ali reagoi istuntakorjauksiin todella selvästi, mikä tietysti motivoi kummasti. Tämän tunnin treenejä pitää kyllä miettiä jatkossakin. Istunnassani on kuitenkin niin paljon korjattavaa, ja nyt on taas eväitä sen parantamiseen.
Videosta kiitos leirikaverille!
