Perjantaina oli vuorossa estetunti neljän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Ekin. Alkuverryttelyn menimme pitkälti itsenäisesti. Eki liikkui ihan ok kaikissa askellajeissa, mutta hyppyjä ajatellen olisin saanut hakea sen terävämmäksi. Tulimme laukassa pari kertaa puomin. Kertaalleen sain Ekin menemään siitä ohi, kun juuri katsomaani kolmea askelta ennen päätin komentaa Ekiä kunnolla eteen. Mihin jäi se viime kirjoituksessani kaavailemani malttamisen ja hiljaa olemisen taito? Vissiinkin talliin. Eki säikähti yhtäkkistä kommennustani niin, että liirasi puomista vasemmalta ohi. Hah kuskille! Tämän jälkeen tajusin hetkellisesti nollata, ja saimme tultua puomin asiallisesti.
Estetreenin menimme kisatyyliin eli muutamat verryttelyhypyt ja sitten jo radalle. Vasemmassa kierroksessa hyppäsimme pystyä, oikeassa okseria. Hypyt olivat ihan ok, mutta opettaja kaipasi laukkaan iskevyyttä. Kevensin istuntaa ja yritin saada Ekin samalla hereille. Ponnistuspaikat näin ihan hyvin, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään tasaisen varmasti. Enemmänkin hieman hyytyen ja siitä taas hetken edeten.
Ratamme oli 60-senttinen: pysty, lävistäjätrippeli, kahden pystyn suora linja lävistäjällä, askeleen okseri-pystysarja, kaareva linja pystylle, lävistäjäpysty sekä toinen suora linja pystyltä okserille. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka oli vaisu. Kakkoselle tuli ihan ihmeellinen pellehyppy, kun vauhti loppui kesken. Eki oli onneksi allani, kun laskeuduin korkeuksistani. Tämän jälkeen minulla hirtti tuuppaaminen päälle ja yritin töniä Ekin kolmoselle mistä sattuu. No eihän se lähtenyt, ja taas möngimme esteen vähemmän tyylikkäästi. Kolmoselta pääsimme suoralla linjalla neloselle vissiin ylimääräisen askeleen avulla, kun huonon hypyn jälkeen ei ollut enää mahdollista venyä ehkäpä toivottuun kuuteen askeleeseen. Askeleen sarja meni ihan ok, sen jälkeen tosin taisimme olla ristilaukassa. Meinasin unohtaa kaarevan linjan sarjalta pystylle, mutta hoksin sen sopivasti viime tipassa. Se ylittyi sitten hassun ravipätkän kautta. Matka kuitenkin jatkui yksittäiselle lävistäjäpystylle, joka ylittyi ihan ok. Myös radan viimeinen pätkä eli suora linja pystyltä okserille meni ihan ok, vaikka siihenkin saattoi tulla ylimääräinen askel tai sitten ne toivotut viisi.
Saimme uusia pätkän radasta. Opettaja ehdotti koko rataa, mutta päätin säästää meidän molemmat ylimääräiseltä rääkiltä ja ehdotin tulevani esteet 2–6 eli lävistäjätrippeli, suora linja lävistäjällä, askeleen sarja sekä siitä kaarevan tien päässä ollut pysty. Esteet 2–5 menivät nyt ihan hyvin, ja Eki laukkasi hieman paremmin. Sai sitä toki edelleen nohitella, mutta yritin olla nyt sekoilematta niin paljon tuuppamisen kanssa kuin aiemmalla radalla. Nelosen jälkeen olimme taas jossain ristilaukassa enkä alkanut korjata sitä, luulin sarjan korjaavan sen. Vaan ei, senkin jälkeen menimme jotain rymylaukkaa, jolloin toinen kierros päättyi vähän hassuun hyppyyn pystylle. Vaan onneksi muut esteet menivät ihan ok, joten kyllä tämä toinen kierros oli kuitenkin ensimmäistä parempi.
Siihen päättyivät hyppelyt. Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta. Tunnin jälkeen totesin mielessäni, ettei minua kuulu päästää Ekin kyytiin estetunnille. Minulla näyttää hirttävän tuo tuuppaaminen sen kanssa pahemman kerran päälle. Ei hyvä. Tietysti Eki pitää saada liikkeelle, mutta ei sitä pidä jäädä ajamaan ja päättömästi yrittää hyppyyttää sitä mistä sattuu. Ekille pisteet siitä, kuinka kiltisti se hyppäsi jokaisen esteen, vaikka kuski touhotti selässä vaikka ja mitä.
