Sunnuntaina oli harvinaista herkkua tarjolla, sillä pääsimme pitkästä aikaa JKH-tiimimme kera maastoon. Minun ratsunani oli Gia, Nora meni Hempalla ja Kaisa Vakella. Kesäinen keli oli oikein kohdillaan, mutta sen haittapuolena olivat sinnikkäät paarmat. Niistä onneksi pääsi aina hetkeksi ravissa ja laukassa eroon.
Kävimme tutun, vähän alle kymmenen kilometrin lenkin. Kävelimme kaikki tieosuudet, mikä hieman pidensi lenkin kestoa. Kankailla otimme yhden rauhallisen laukkapätkän. Muuten taivalsimme käynnissä ja ravissa. Reissu meni mukavasti, ja Gia käyttäytyi mainiosti. Maasto oli siis kaikin puolin leppoisa, jos vain niistä paarmoista olisi päässyt kokonaan eroon. Vaan kesä, kärpäset ja harmillisesti myös paarmat taitavat vain kuulua yhteen.
