Tänään päätin ottaa Helvin kanssa rennommin. Suuntasimme kentällä, jossa varmaan vajaassa puolessa tunnissa kertasin eiliseltä asettamisen ja nimenomaan sen myötäämisen, hevosen liikkeellä pitämisen ilman omaa heilumista sekä muutamat siirtymät käynnistä raviin ja takaisin.
Helvillä oli mukavasti muistissa eiliset asetukset, ja se otti ne hyvin vastaan. Käynnissä vielä muistin huolehtia siitä, että takapää pysyy myös liikkeellä ilman, että itse pumppaan sitä liikkeelle. Vasen kierros oli tuttuun tapaan hankalampi, mutta siihenkin suuntaan saatiin muutamia rentoja, mutta eteneviä pätkiä. Huomasin kuitenkin, että jälleen tulee tehtyä harjoitukset vähän sinnepäin ja jopa oma sisäinen kriitikkonikin oli tuupertunut tässä helteessä eikä jaksanut vikistä kaikista näkyvillä olleista virheistä.
Siirtymät olivatkin sitten vähän nahkeampia. Yritin olla looginen kerta toisen jälkeen avuissa, mutta jokin tökki vastaan. Tosin plussaa siitä, että yllättäen ravista käyntiin siirtymisessä ei ollut mitään vaikeuksia. Kunpa olisi vielä saanut siirtymän toiseenkin suuntaan kuntoon. Mutta niin, tämänhän piti olla kevyt kerta, ja sellainen siitä tulikin.
Ja siinä olikin kevyt treenailumme tällä kertaa. On kyllä melkoisen pinnari-fiilis aina, kun opettajan pitämän tunnin jälkeen yrittää kertailla. Kaikki asiat tulee tehtyä vähän sinnepäin, ja siitä ei tietenkään ole kauheasti hyötyä. Huomasin myös taas sen, kuinka paljon opettajan valvonnassa ehtii tehdä, kun on joko yksin tai sitten toisen ratsukon kanssa. Mutta huomenna taas oman tallin tunnille ja viikonloppuna puolestaan taas Veronan luo. Kesä ja hevoset, mitä muuta sitä tarvitsee? No, näin alkajaisiksi koko kesän kestävän loman ja loputtomat heppailurahat.
