tiistai 21. kesäkuuta 2011

Estekurssin päivä 2: vauhdin hallinta

Estekurssin toisena päivänä kipusin jälleen pikkuisen jännäten Peran kyytiin. Polle oli kuitenkin ollut jo aikaisemmalla tunnilla, joten se kulki ihan kivasti. Itse asiasssa alusta asti Pera liikkui oikein hienosti itse. Tälle tunnille opettaja oli suunnitellut meille erilaisia hyppyjä. Mukaan mahtui trippeli, kaareva linja, sarja ja olikohan se viimeinen nyt vielä suhteutettu väli. Nämä oikeat termit tahtovat mennä minulta pahasti ohitse.

Kilometripostausta välttäen kirjaan ylös kokonaisen hypätyn radan, joka totta kai sisälsi tunnin aikana harjoitellut tehtävät. Olen vähintään yhtä onneton aina selittämään rataa kuin havannollistamaan sitä omalla piirrosvärkkäyksellä. Tässä kuitenkin jotain hahmotelmaa, vaikka ei rata ihan noin sumpussa ollut. Tänään korkein este taisi olla tuon trippelin kolmas puomi, joka oli siinä 70 sentissä. Muuten taidettiin mennä siinä 60 sentin tuntumassa.

Askelmääriksi tuli sellaiset ohjeet, että kakkos- ja kolmosesteiden väliin oli tarkoitus pistää neljä askelta, nelosen ja vitosen väliin viisi ja ysin ja kympin väliin luonnollisesti vain yksi. Askelmäärissä ei onneksi ollut pahemmin säädettävää enää radalla, mutta alussa kakkosen ja kolmosen väli harjoitellessa pistin aina viittä, vaikka neljällä piti päästä.

Radalle lähtiessä tein heti hölmön virheen. Olin odotellut omaa vuoroani jo hetken, mutta silti en malttanut testata laukkaa ennen kuin suuntasin jo ykkösesteelle. Pera oli ymmärrettävästi lepäillyt odotteluajan, joten laukka ei lähtenytkään ihan niin sutjakasti. Tämä moka seurasi koko radan mukana. Ykkönen ylittyi, mutta laukka ei vaihtunut. Ravin kautta kakkosen ja kolmosen suuntaan ja ihmeen kaupalla saimme vauhdin siihen vaadittuun neljään askeleeseen. Neloselle tuli töksähtävä hyppy eikä viitonen paljon siitä komistunut. Kuutoselle johtanut kaarre hyydytti menon, mutta Pera teki ratkaisun ja kiihdytti itse eteenpäin, joten yli mentiin. Kuutosen jälkeen kuski siirtyi matkustajaksi, jolloin trippelille eli seiskalle tultaessa tultiin ihan liian lähelle hyvin hitaasti, mutta Pera kohteliaana herrana hyppäsi kuitenkin. Kuski viitsinyt herätä muuten kuin ohjaamaan viimeiselle esteelle, joten läheltä tuli sekin hypätty ja samoin hitaasti.

Ensimmäisen kierroksen suurin ongelma oli siis se, etten tajunnut korjata laukkaa reippaammaksi oikeastaan missään vaiheessa. Tuudittaudun vieläkin siihen, että kun laukka on rauhallista, on meno turvallisempaa. Mutta yllättäen hevonen voi kieltää hitaammassakin vauhdissa ja ehkä jopa siksi, että sen on vaikeampi hypätä sellaisella tahdilla. Olin kuitenkin tässä tyytyväinen siihen, että pysyin hypyissä valtaosan ajasta vaivatta mukana. Tunsin hyvin, milloin Pera oli lähdössä hyppyyn ja milloin taas hevonen ratkaisi tilanteen lisäaskeleella. Katse pysyi myös mielestäni suurimman osan ajasta menosuunnassa. Tästä kierroksesta Pera ansaitsi suuret kehut, sillä se kesti kuskin huonot ratkaisun ja päätti aina kuitenkin hypätä esteen.

Opettaja sitten vähän läksytti vauhdin puutteesta ja sanoi ongelmien johtuneen juuri siitä. Toiselle kierrokselle lähtiessä muistin testata kaasun, joka Perasta löytyi ihan mainiosti. Tällä kertaa homma lähti sujumaan heti paljon paremmin, vaikka ihan nappiin ei hommaa saatu. Ongelmat taisivat tulla neloselle ja seiskalle. Jäin itse vähän kyttäämään nelosta, jolloin tultiin liian lähelle. Seiskalle oli puolestaan sen verran matkaa, että jäin taas haaveilemaan, jolloin vauhti pääsi sammumaan. Pera kuitenkin jatkoi sen hypyn jälkeen hienosti eteenpäin. Kaikista tyytyväisin olin radan kahteen viimeiseen hyppyyn. Seiskalle tehdyn mokan jälkeen heräsin ja muistin jopa ratsastaa. Pera selvästi ilahtui asiasta, sillä kaksi viimeistä estettä ylittyi reippaan mutkattomasti ja laukkakin saatiin vaihtumaan oikein. Ja herrahan sai taas valtaisat rapsutukset kiitolliselta kuskilta.

Opettajan kommenttina tuli nyt se, että vaikka muutama liian lähelle tullut hyppy mahtuikin mukaan, liikkui hevonen niiden jälkeen aina silti aktiivisesti eteenpäin. Eli tempo pysyi, vaikka muutamia virhearvioita esteille tultaessa tapahtui. Opettaja oli kuitenkin suoritukseemme tyytyväinen, joten tämän tunnin hyppelyt päättyivät sitten siihen. Tyytyväinen kuski ja toivottavasti myös hyvälle tuulelle jäänyt polle.

Tämän tunnin keskeisimmät korjaustarpeet olivat siis vauhdin hallinnassa. En tajua, miksi jään aina matkustelemaan, kun pitäisi muistaa ratsastaa. Ilmeisesti keskittymiskykyni ei riitä paria estettä kauemmas. Pari katsemokaakin tein, mutta korjasin ne aika nopeasti pois. Tunnista annan suurimmat pisteet Peralle kuskin sietämisestä ja muutoin oikein hyvästä hyppymotivaatiosta. Tänään hitailla lähestymisillä oli havaittavissa pientä kiemurtelua, mutta muistin jopa pitää pohkeet lähellä, jolloin hevonen teki pyydetysti ja ylitti esteen. Itselle myönnän pisteet istunnan toimivuudesta sekä katseen pysymisestä valtaosan ajasta menosuunnassa. Tänään ei sydänkään ollut ihan niin villinä kuin eilen. Täytyy painaa näitä onnistumisia mieleen, sillä näiden avulla kaltaiseni arempi ratsastaja uskaltaa taas vähän nauttia hyppäämisestä.