lauantai 4. kesäkuuta 2011

Mitä sitä laukkaamaan, kun ravillakin pärjää

Lyöttäydyin tänään C/B-tunnin mukaan maastoon. Joskin tallille saavuttaessa jyrisi ukkonen ja satoi, mutta onneksi se ehti mennä ohi, ja pääsimme alkuperäisen suunnitelman mukaan maastoon. Olin ehtinyt eilen jo toivoa ratsuakin, ja toive meni läpi. Kipusin siis maastovarman Pokun kyytiin ja letkassa sijoituimme kolmanneksi.

Maasto sujui kaikin puolin hyvin. Alussa Pokulla ei ollut kiirettä, mutta ensimmäisen ravipätkän jälkeen polle alkoi reipastua. Laukkaosuuksissa sai jarrutella melkoisesti, ettei olisi jatkuvasti oltu Rappenin takalistossa kiinni. Pari kertaa Poku myös päätti, että koska edellä menevät ovat niin hitaita laukkaajia, hän pysyy vaivatta ravaten mukana. Ja niin kyllä pysyi, mutta olihan se kyytiä. Ei siinä paljoa kevennyksiä ehtinyt tehdä, vaan oli parempi pysyä kevyessä istunnassa.

Kyllähän maastossa taas mieli lepäsi ja siitä vauhdikkaasta laukasta nautti täysiä. Oli mukava olla maastossa porukalla ja sellaisella hevosella, joka ei paljoa viitsi säikähdellä. Sellaisina kertoina sekä polle että ratsastaja saavat vaihtaa vapaalle, mikä varmasti tulee aina ajoittain tarpeeseen.