Sunnuntain kouluväännön ratsuna oli iki-ihana Jussi, ja treeniaiheena oli taivuttelua, takapään liikuttelua sekä sulkutaivutusta. Alkukäyntien jälkeen siirryttiin kuviolle, jossa pitkillä sivuilla taivutettiin hevosta ulos vähän avotaivutuksen kaltaisesti. Päätyihin puolestaan pyöräytettiin ympyrät, jossa hevosen takapäätä vietiin ulos.
Treeni aloitettiin käynnissä ja vasemmassa kierroksessa. Avotaivutuksen kaltainen liike onnistui ihan kivasti etenkin, kun tässä sai taivuttaa reilummin. Opettaja ohjeisti päästämään sisäohjasta, jotta polle tohtisi venyttää toivottuun suuntaan. Pääty-ympyröillä takapään siirtäminen ulos vaati vähän enemmän ajattelua. Kun tajusin hidastaa etupäätä, meni takapään siirtopyyntökin paljon paremmin läpi. Huomasin kuitenkin taas unohtavani myödätä oikeissa kohdin, jolloin Jussi tahtoi vähän jännittyä. Mutta kun olin hereillä ja muistin pyytämisen lisäksi rentouttaa, Jussi pyöristyi vallan mainiosti ja pysyi työskentelemässä hyvin kevyillä avuilla.
Oikeassa kierroksessa avotaivutuksen kaltainen meno onnistui edelleen, mutta pääty-ympyröiden takaosan siirtäminen ulommas tökki pahemman kerran. Opettaja hoksautti istuntani olevan liikaa ulkona ja opasti tuomaan painoa enemän sisemmäs. Helpommin sanottu kuin tehty. Jostain syystä olen niin vinksallaan, etten saa painoani järkevästi oikealle puolelle. Sen sijaan tykkään valua ulos, mikä tietenkin tuo pollen työskentelylle vaikeuksia. Vaikka miten yritin vääntää itseäni oikeaan asentoon, tunsin aina silti olevani väärin. Niinpä Jussiakin oli vaikea saada liikkumaan oikein ja rennosti, kun istunnasta tarkka polle joutui kestämään melkoista sähellystä kuskilta. Ilmeisesti se venyttely ja istunnan korjaaminen ajatuksen kanssa oli enemmän kuin tarpeen.
Ravissa kuviossa molempiin suuntiin ei ilmestynyt onneksi uusia ongelmia. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa saatiin muutamia makeita hetkiä, kun Jussi oli kaikin puolin kuulolla takapäästä asti työskennellen. Olipa se vain kepoisaa ja helppoa menoa, vielä kun tämän saisi jalostettua askellajista ja hevosesta toiseen.
Sulkutaivutusta tehtiin käynnissä pääty-ympyrällä. Kuskilla oli vaikeuksia saada ajateltua kuvio päässä, joten alun yritykset olivat vähän sähellyksiä. Lopulta aloin hahmottaa, miten sulkutaivutus kulkee ympyrällä, ja Jussikin saattoi napata oikeat avut toteutettavaksi. Kun sulkutaivutus oli saatu kuntoon, siitä siirryttiin lyhyeen laukkaan. Työstimme sulkutaivutusta aika pitkään aina ennen siirtymistä laukkaan, kun en saanut palasia tarpeeksi hyvin loksahtamaan paikoilleen. On se vain niin hankalaa muuttaa jonkin tehtävän teko ympyrälle, kun sitä on tahkonnut enemmän suoralla. Mutta kun sain hevosen oikeinpäin, nousi laukka myös aika mukavasti. Siinä tosin olisin saanut keskittyä hakemaan pyöreyttä tarkemmin, nyt vain humputtelin menemään ja välillä turhan pitkässäkin laukassa. Muutamia kertoja sain Jussin loksahtamaan oikein, mutta harmikseni en ole oikein varma, mitä niinä hetkinä tein.
Vaikka tunti sujui kuitenkin ihan kivasti, jäi oman istunnan vinksallaan oleminen harmittamaan. Yritäpä siinä sitten vaikuttaa hevoseen oikein, kun ei hallitse useana hetkenä edes itseään. Jussi oli onneksi tosi näppärä hoksauttamaan jännittymisellään ja apujen toteuttamatta jättämisellä, että kuskilla oli nyt jokin vikana. Istuntakurssi ei olisi yhtään pahitteeksi. Harmi vain, että oman tallin vastaavat kurssit ovat jo täynnä, sillä mikäpä olisi ollut hyödyllisemää syksyn suunnitelmia ajatellen kuin käydä Jussin kanssa treenailemassa istuntaa kohdilleen. Syksyn suunnitelmanahan on viimein uskaltaa osallistua koulukisoihin ja tahkota helpon C:n rata hyväksytysti läpi. Muttä tällä istunnalla siihen on vielä melkoisesti matkaa.
