Kuten olette ehkä huomanneet, on ratsastustunneilla alettu tosissaan kiinnittää huomiota hevosen liikkumiseen pyöreänä oikeinpäin. Kieltämättä ihan aiheellisesti, sillä kuvaahan talli B-tason tuntiaan seuraavasti:
B = Ratsastaja ymmärtää kuolaintuntuman merkityksen ja osaa auttavasti ratsastaa hevosen "peräänantoon".
Sitaattimerkkien merkitystä en tuossa tiedä, mutta kieltämättä viime syksy tuli huideltua hevosen pyöreydestä paljon murehtimatta. Ainakin minun kohdallani oli aika alkaa takoa päähän sitä tietoa, että nyt on aika alkaa opetella vaikeampia asioita. Hankalaahan se on, mutta hyvin palkitsevaa. Kesätuntien viimeiselle kerralle sain kouluväännön uuden top3-suosikkini eli Jussin. Tällä kertaa hevosen pyöreyttä haettiin asetteluiden ja taivutteluiden lisäksi peruuttamisen avulla.
Tunti aloitettiin hurauttelemalla käynnissä ja ravissa kahdeksikkoa. Myötä- ja vasta-asetuksia ja -taivutteluita sai käyttää apuna, ja tarkoituksena oli saada hevosta vähän vapaampaan, mutta yhä pyöreään muotoon. Jussi ei ollut ihan niin helposti ratsastettavissa oikeinpäin kuin parilla aikaisemmalla kerralla, mutta luulin tekeväni hommia ihan hyvin. Kunnes opettaja alkoi huomautella, että muuten hyvä, mutta edelleen pitäisi saada Jussia paremmin pyöreäksi ja alas. Kas kummaa, olin taas suunnilleen kuiskannut hevoselle pyynnön ja ilostunut siitä, kun se kahden millin verran toteutti sitä. Törmäsin tuttuun ongelmaani: en tohdi vaatia riittävästi enkä toisaalta ihan täysin aina tajua, milloin hevonen on vaaditussa muodossa. Kun lopulta aloin taas oikeasti tehdä hommia, loksahteli Jussi paikoitellen mukavasti oikeinpäin.
Tämän jälkeen siirryttiinkin hakemaan hevosta tuomaan takajalkojaan rungon alle ja pyöristämään selkäänsä. Apuna käytettiin peruuttamista. Käynnistä seis, peruutus ja sitä niin kauan, kunnes hevonen toivotusti pyöristyy selästään ja siitä lähdettiin käyntiin. Heti kun pyöreys katosi, toistettiin sama kuvio uudelleen. Alussa peruutuksissa oli vähän kinaa Jussin kanssa. Se joko halusi peruuttaa sivulle tai ei tajuta hommaa ollenkaan. Sitten se keksi peruutella pitkillä harppauksilla taaksepäin ilman pyyntöäni. Kaiken muun se teki kyllä oikein ja aika vaivattomasti. Mutta sain aina aikani pyydellä, jotta se lähti peruutuksesta takaisin käyntiin tai myöhemmin raviin. Opettaja ohjeisti pitämään Jussilla aika napakan ohjan ja hakemaan sille jopa vähän painetta. Neuvo osui oikeaan, sillä kun oikeasti pidin ohjat käsissäni ja tuntumalla, Jussi jatkoi matkaansa pyöreänä sekä käynnissä että ravissa.
Kun siirtymät tuntumalla alkoivat sujua, sai mahdollisesti kadonnutta pyöreyttä metsästää takaisin puolipidätteillä ja kevyellä pohkeiden käytöllä. Jussi meni aika kivasti tuntumalla, mutta kyllä se aina aika ajoin nakkasi päänsä väärään paikkaan, mutta aika kivasti palautui oikeinpäin puolipidätteillä. Muutamia kertoja kävimme kyllä koko ruljanssin alusta asti, kun polle olisi mieluummin kurkotellut taivaisiin. Laukannostot taisivat olla kaikista parhaimmat. Nekin tehtiin alussa peruutuksesta, ja Jussin bravuuri lieneekin laukannosto siitä. Ainoaksi ongelmaksi koitui taas kuskin kyvyttömyys tajuta, milloin hevonen on oikeinpäin pyydetysti. Sain kuitenkin puolipidätteillä hevosen palaamaan useimpina kertoina takaisin pyöreäksi ja sain muutamat sellaiset laukkapätkät, että ah! Niin nättiä, pyöreää ja ennen kaikkea säädeltävää laukkaa, että se olisi pitänyt saada tallennettua jonnekin.
Vaikka tunnilla tuli mokailtua ja tuijoteltua taas sadan kerran edestä hevosen niskaa, siitä jäi jälleen kerran todella mukava olo. Opettaja kehui menoamme pariinkin otteeseen ja kiitokset välitin Jussille. Se on todella upea hevonen koulupuolella. Tunnin jälkeen varmistelin myös, että talvitunneille B-taso on edelleen sopiva minulle, jolloin opettaja kehui minun pärjäävän siellä ihan hyvin. Vaikka sitä mielessään heti ajatteli, että huhhei, mitähän tuo höpöttää, niin kyllä kehu lämmitti. Joskus kun on niitä ratsastuskertoja, että tekisi mieli hypätä puskaan piiloon opettajaa. Toisinaan taas menee niin kivasti, että hymyä riittää vielä näiden blogikirjoituksien aikana. Voitte varmaan arvata, mistä suupieleni nytkin löytyvät. :)
