Se on sitten tämän vuoden viimeinen kesätunti ratsastettu ja jatkossa pitäisi muistaa mennä tallille perjantaisin ja sunnuntaisin. Pollekseni oli laitettu juuri kolme tuntia aiemmin kesälomaltaan palannut Kaapo. Eikö vain kuulostakin houkuttelevalta, että polle on edelleen innokas viisivuotias ja ja juuri valtavan laidunmahansa kanssa palannut tunneille? Onneksi sain kuulla tämän laitumeltapaluun vasta tunnin jälkeen, muuten olisin hermoillut tunnin pilalle.
Lämpimän päivän takia heposia armahdettiin puolittamalla tunti kouluväännön ja kahlauksen kanssa. Treeniaiheena oli jälleen pyöreys, jota tavoiteltiin volteilla ja peruuttamisella. Käynti- ja ravivoltit tahtoivat mennä alussa ihan miten sattuu. Kaapo jännittyi samaan tahtiin, kun koetin saada sitä asettumaan. Opettaja hoksauttikin, kuinka jään aika tiukasti kiinni sisäohjaan. Neuvona tuli pitää kyllä tuntuma sisäohjalla, mutta keskittää tärkein huomio ulko-ohjaan. Toisena neuvona tuli myös se, että Kaapon pieninkin myötäys oli palkittava isosti, jotta pollelle saataisiin iskostettua ajatus: jos sinä myötäät, minä myötään kanssa hyvin.
Seuraavana kuviona oli tehdä raviympyrät lyhyille sivuille ja ottaa pitkille sivuille peruutuksesta laukannostot. Laukan sai nostaa siinä vaiheessa, kun hevonen pyöristyi. Kaapoa peruuttaminen ei napannut alussa, vaan se vastusteli heiluttelemalla päätään. Lopulta se malttoi taas keskittyä ja peruutti hyvin nätisti hyvin pienillä avuilla. Parit kerrat sain sen pyöristymään peruuttamisessa aika kivasti, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Laukat nousivat peruuttamisesta parin raviaskeleen kautta.
Laukassa polle yritti ottaa ohjat taas itselleen. Ympyröillä se kaatui todella pahasti sisälle, kunnes tajusin taas alkaa vaikuttaa. Istuin selvemmin takajalkojen päälle, pidin ohjat jämäkästi tuntumalla ja naputtelin sisäpohkeella hevosta takaisin oikeaan paikkaan. Kun tämä ei tahtonut tehota, painoin sisäkäden kiinni säkään, jolloin Kaapo tajusi, että siitä ei tulla läpi. Sen jälkeen se malttoi mennä aika kivaa laukkaa.
Laukan jälkeen siirryttiin raviin ja haettiin pyöreyttä takaisin pääty-ympyröillä. Ilmeisesti olin alkutunnista tehnyt jotain oikein, sillä nyt Kaapo alkoi pyöristyä pätkittäin mukavasti. Taisipa olla jopa ensimmäinen kerta, kun olen saanut tämän hevosen pyöristymään sekuntia pidemmäksi ajaksi. Oli mukava huomata, että tehdessäni pyynnöt ajatuksella, hevonen loksahti pyöreäksi. Kun taas tein hutiloiden, jäi hevosen pää taivaita kohti. Kehuin Kaapoa hyvin vuolaasti ja olin todella tyytyväinen onnistumiseemme. Opettajakin tuumasi, että meillä meni oikein mukavasti tunti. Onneksi tosiaan kertoi vasta tuon jälkeen sen, että hevonen oli tuotu laitumelta yhdeltä. Siihen ei auttanut tuumata kuin että se huomioiden, olen erittäin tyytyväinen suoritukseemme. Kiva kerta tosiaan!
