Vihdoin ja viimein pääsin hevosen selkään. Lauantaista tähän päivään oli tuhottoman pitkä aika. Saa nähdä, miten tähän loppuviikkoon painottuvaan ratsastusrytmiin sitten taas tottuu. Päätin käydä Helvin kanssa puolet kentällä jotain puuhaamassa ja siitä ns. maastoon eli pienelle peltoalueelle.
Kentällä päätin jälleen yrittää pyöristellä. Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, kuinka nyrkkini eivät todellakaan pysy kiinni ja kuinka asetuksissa painan käsiäni alas. Ihan kuin se muka auttaisi hevosta pyöristymään, pyh. Toisin sanoen paljastin itseni sellaiseksi ratsastajaksi, joka koettaa saada vain hevosen pään pyöristymään piittaamatta siitä, mitä takapää puuhaa. Niin no, onhan se päästään pyöreänä kulkeva laiska hevonen piirun verran nätimpi kuin pää kattoa kohti raahustava polle. Pitäisi vissiin oikeasti tutustua hevosen anatomiaan, että tajuan siihen kuuluvan muutakin kuin pään.
Tein myös peruutuksesta siirtymiä raviin ja laukkaan aina, kun sain Helvin pyöristymään ja käyttämään peruutuksessa selkäänsä. Pää kyllä tahtoi viskoutua nostoissa aina ylös, mutta muutamat laukkanostot menivät aika kivasti kuitenkin. Pyöreyttä ravissa tai laukassa ei löytynyt, sillä tammalla oli liian kiire pelätä lammasta, ihmistä ja koppia.
Pienen väännön jälkeen sain tarpeekseni ja suuntasimme pellolle. Helvi oli täpinöissään jostain ja kipitti sellaisia käyntiaskelia, että saatoin vain haaveilla niitä kouluvääntöön jalostettavaksi. Peltoympyrällä otin sitten ravi- ja laukkapätkiä. On ihan huippu tunne, kun hevonen etenee itse vapaaehtoisesti. Helvi humputti kunnon reipasta ravia ja laukassa se haki itse mieluusti lisää kierroksia. Tanner vain tömisi, kun pyyhälsimme menemään. Kliseistä on kyllä sanoa, mutta laukassa tulee vapauden tunne. Pitäisi vain olla pitkä suora pätkä, jota edetä. Ympyrä tahtoo käydä tylsäksi aika pian. :)
Huomenna olisi sitten ensimmäinen talvitunti, jonka jälkeen taukoa tulee viikko ellei enemmän. Mutta ehkä joskus on ihan hyvä antaa asioiden hautua pääkopassa ennen kuin kapuaa taas selkään. Ai niin. Talli julkaisi estekisakutsun. Harmillisesti jäi puuttumaan se toivomani 70 sentin luokka, sillä valittavissa olisi 40, 60 ja 80 cm. Kyllä sinällään 60 cm olisi ihan paikallaan, mutta minulla tahtoo olla asenneongelma 60 ja sen alle jäävissä esteissä. Jotenkin en koe niitä ratsastamisen arvoiseksi. 70 sentissä nyt saa jo vähän hypätä. Pitää puntaroida edelleen, mitä tekisi. Ainahan sitä voi ohittaa nämä syyskuun kisat ja kokeilla onneaan lokakuun kilpailussa.
