Arvosanaksi ok-

Ratsukko ja valmentaja © Hannakaisa Holmi

Torstaina oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita oli tunnilla yhteensä neljä. Hyppäsimme tietenkin kentällä, ja aurinko samoin kuin plussa-asteet olivat sopivasti puolellamme. Alkuverryttelyssä kävin itsenäisesti askellajit läpi ja yritin opettajan ohjeiden mukaan taivutella Pavea molempiin suuntiin. Pave tuntui tänään aika jäykältä eikä tahtonut taipua vasemmassa kierroksessa. Opettajan valvonnassa nakkasimme jalustimet matkasta ja tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa puomien yli. Lisäksi työstimme tovin ympyrällä vasenta kierrosta niin ravissa kuin laukassa. Vasen pohje meni paikoin läpi, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti tai säännöllisesti. Ilman jalustimia oma tasapaino oli hukassa ja esimerkiksi vasemmassa kierroksessa ratsastetulla ympyrällä istuntani valui koko ajan ulos. Yritin hinata itseäni keskemmäs satulassa sekä naputtaa vasenta pohjetta läpi, mutta kovin pysyviä onnistumisia ei tullut. Välillä pohje meni läpi, ja Pave taipui pehmeämmin, mutta muutama askel myöhemmin Pave olikin taas rautakanki. Mystistä. Niin ja työlästä.

Seuraavaksi tulimme kolmen pystyn innarijumppasarjaa, joka oli hyvin loivasti ympyrän kaarella. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Pave laukkasi vähän ponnettomasti, mutta pääsimme tehtävälle pääosin kohtuullisesti. Muutamia kertoja tuli vähän rämpimistä, ja opettaja muistutti ratsastamaan jokaisen askeleen. Oikeassa kierroksessa tehtävä muuttui tuntemattomasta syystä vielä vaikeammaksi, vaikka olin kuvitellut sen helpottuvan. En oikein kertaakaan saanut tuotua Pavea tehtävälle oikein, vaan rämmimme useimmat kierrokset. Aloitimme tietysti sangen vahvasti, sillä menimme pari kertaa tehtävästi ohi. Hoh. En tiedä, miten tehtävä takkusikin näin älyttömästi. Pave oli kuitenkin kiltti ja yritti selvitä aina tehtävästä, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaimmasta päästä.

Seuraavaksi tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin suoran linjan. Väleihin tuli kolme askelta. Tämä sujui onneksi rutkasti edellistehtävää paremmin. Ponnistuspaikat olivat hieman minulta hukassa, mutta sain hienosti oltua panikoimatta. Istuin kaikessa rauhassa ja odotin, että kavaletti tuli vastaan. Aluksi molemmat välit tuntuivat pitkiltä, mutta okserin hiljalleen noustessa välit alkoivat tuntua jo vähän lyhyiltä. Okserihypyt sujuivat mukavasti. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin tehdä muutamia pysähdyksiä aitaa kohti, sillä Pave olisi mielellään hurauttanut omille teilleen. Pääsi se näissä pysähdysyrityksissäkin livahtamaan pari kertaa karkuun. Sen ajatusmaailmaan eivät näemmä sovi turhat jarruttelut kesken hyppäämisen. Toistojen myötä jarrutkin löytyivät taas, ja pysähdykset sai tehtyä paremmin.

Sitten tulimmekin jo radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ensimmäisenä innarijumppasarjan. Se meni kohtuullisesti ilman suurempia rämpimisiä, sujuvamminkin toki olisi voinut mennä. Siitä matka jatkui toisena olleelle lävistäjäesteelle, jolle tuli ihan asiallinen lähestyminen. Hyppykin oli ok, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Sen jälkeen kolmosena oli toinen lävistäjäeste, jolta jatkettiin neloselle kaarevalla tiellä. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme neloselle toivotusti kuudella askeleella. Puomin taisimme tosin neloselta ottaa mukaan eli ponnistuspaikka ei lopulta osunut ihan kohdilleen. Nelosen jälkeen tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin. Välit menivät ihan hyvin kolmella askeleella, ja hypyt olivat asiallisia. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Edessä oli vielä radan kaksi viimeistä hyppyä: suoralla linjalla olleet esteet neljän laukan välillä. Linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän hassu hyppy, mutta Pave venytti välin ihan kohtuullisesti neljällä askeleella ja selvitti radan viimeisen esteen puhtaasti. Sen jälkeen korjasin vielä myötälaukan ravin kautta.

Tulimme vielä lopuksi esteet 2–4 uudelleen. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme lävistäjäesteen asiallisesti. Laukka vaihtui, ja matka jatkui toiselle lävistäjäesteelle, jolta oli se kuuden laukan kaareva linja tehtävän kolmannelle esteelle. Hyppy toiselle lävistäjäpystylle olisi saanut tulla ehkä hieman lähemmäs estettä, mutta oli muuten ok. Kaarevan linjan pääsimme nyt paremmin kuudella askeleella, jolloin ponnistuspaikka tuli hyvin. Niinpä este ylittyi asiallisesti, ja päivän hyppymme olivat siinä.

Tänään menomme oli jotenkin vaisua. En tiedä, oliko kuski, ratsu vai molemmat vähän hyytyneitä. En saanut Pavesta irti oikein sitä tavallistakaan laukkaa ennen kuin lopputunnin kolmen esteen tehtävällä. Rata meni sinällään ihan ok emmekä rämpineet, mutta sellainen helppous jäi puuttumaan. Vaan kuten olen todennut ennenkin, ei jokainen tunti voi mennä helposti ja vaivatta. Joskus on vähän ponnettomampaa, joskus taas parempaa. Jos tunnille pitäisi antaa arvosana, niin se olisi jotain tyyliin ok-. Ei mitään kamalaa, mutta ei myöskään ihanan sujuvaa. Jotain siltä väliltä ja ehkä pikkuisen alle, siitä miinus. Vaan positiivista tänään oli se, että parit ohimenot tulivat yksittäiselle tehtävälle eikä radalle, jossa Pave tuntui taasen olevan menossa tasaisen varmasti. Oli kyllä kiva treenata saman tunnin aikana sekä vähän tekniikkaa että rataa.

Kuvasta kiitos Hannakaisalle!

Koulukiemuroita sympaattisella Ekillä

Maanantain ratsastustunnit menevät yleensä jokeriratsujen kyydissä. Ihan jo sen takia, etten aivan kangistu vain Paven säädöille. Tämän kerran koulutunnille sain jo aiemmin toivomani Ekin, jolla olen mennyt tasan kerran: viime uudenvuodenpäivänä maastossa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, mutta mahduimme kentälle ihan mukavasti.

Tunnin aloitimme pyöräyttämällä päätyihin ympyrät ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Eki ei turhia kiirehtinyt, vaan välillä jopa unohti olevansa tunnilla ja jäi katselemaan maailman menoa. Sain vähän herätellä ruunaa hommiin samoin kuin muistuttaa, että se oli kuin olikin töissä. Kun sain napattua Ekin huomion, toimi se sangen mukavasti. Eki tuntui suosivan asettumista oikealle, välillä ihan itsestäänkin suunnasta riippumatta. Sainkin vasemmassa kierroksessa tehdä enemmän töitä asetusten eteen. Oikeassa kierroksessa taas sain enemmän suoristaa Ekiä, ettei se aivan vinksahtanut mutkalle. Ulkopuolen tuki tulikin hyvänä kertauksena. Välillä Eki tarjosi pyöreämpiä hetkiä, kun sain tuntuman tasaisemmaksi ja ratsun huomiosta kiinni. Eki ei tosin taida edes varsinaista hirvimoodia osata, mikä on hyvä juttu.

Seuraavaksi teimme pitkän sivun alusta parin portaan verran pohkeenväistöä keskihalkaisijaa kohti. Toisen väistöportaan jälkeen jatkoimme suoraan ja valmistelimme kulman kääntyen aikaisempaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Näin saimme näppärästi tehtyä väistöjä molempiin suuntiin. Eki teki väistöt ravissa helposti. Sain tosin muistaa pitää ulkopuolen tuntumalla, jotta Eki ei pullahtanut sieltä karkuun. Väistöissä oikealle suoristelin Ekiä kenottamasta oikealle, väistöt vasemmalle menivät pitkälti kummempia säätämättä. Tahti pääsi välillä hidastumaan väistöissä, mutta Eki vastasi korjauspyyntöihin mukavasti. Väistöissäkin saimme pyöreitä hetkiä, kun en värkännyt, vaan pidin tasaisen tuntuman.

Laukassa jatkoimme aiemman tehtävän ideaa siten, että pitkän sivun alusta ratsastimme kaksi lyhyttä lävistäjäpätkää päätyen noin keskihalkaisijalle. Siitä jatkoimme suoraan valmistellen kulman ja ratsastaen sen tavallisesti. Lävistäjäpätkät piti ratsastaa huolella kääntäen, ei vain sivulle valumalla. Ensin mielsin tehtävän aiemman perusteella väistöhommaksi, kunnes tajusin homman idean. Oikeassa laukassa tein kertaalleen yhden lävistäjän liian jyrkästi, jolloin Eki pudotti raville. Sen jälkeen tajusin pitää pohkeet tuella ja ratsastaa tiet tarkemmin. Sen jälkeen lyhyet lävistäjät sujuivat mukavasti oikeassa laukassa. Vasemmassa laukassa Eki oli oikeaakin parempi. Sain tehtyä lävistäjät vielä selvemmin kääntäen ja suoristaen Ekin säilyttäessä laukan vaivattomasti. Olipa kivan helppoa! Eki mennä puksutti, ja minä sain ohjailla mieleni mukaan. Eki myös nosti laukat todella näppärästi erityisesti käynnistä. Ei puhettakaan laukkaan raahautumisesta, vaan ulkoisesti sangen raskasrakenteinen ruuna nosti laukan kertapyynnöstä kevyesti. Näin se ulkonäkö pettää.

Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän mitalta kiemurauria. Niitä sai tehdä niin tiuhaan kuin vain halusi ja ehti. Ekin kanssa keskityin hakemaan kaarteet vasemmalle kuntoon, jotta asetuksetkin tulisivat niissä paremmin läpi. Avain tässä oli pitää ulkopuolen tuki, vaikka pyysikin asetusta vasemmalle. Jos jäin näpertelemään vain vasenta ohjaa, pullahti Eki oikealta mutkalle. Tämän tajuamisen jälkeen kiemuraurat sujuivat tasaisesti kaarteesta riippumatta. Eki myös ravasi ihan hyvin, jolloin oli aikaa keskittyä omaan vaikuttamiseen.

Tunti päättyi varsin mukaviin ja sujuviin hetkiin. Eki keräsi kyllä pisteet kotiin tältä tunnilta. Se oli varsin mutkaton ja sympaattinen kaveri, joka teki kyllä kaiken pyydetyn, vaikka ei liiemmin kiirehtinyt. Tervakavio se ei kuitenkaan ollut, vaikka välillä vaatikin hieman patistelua. Välillä Eki myös unohtui katselemaan kentän ulkopuolisia tapahtumia, mutta aika hyvin ruunan huomion sai napattua takaisin työntekoonkin. Eki oli kerrassaan hauska kaveri, jonka selkään mielin kyllä toistekin.

Huumorintajulle tarvetta estekisoissa

Sunnuntaina oli vuorossa jännä päivä, kun suuntasimme Oulun Ratsastajien 2-tason estekisoihin, joissa oli myös 80 sentin 1-tason luokka. Me Paven kanssa ilmoittauduimme niin 80 senttiin (arvosteluna A.1.0) kuin ensimmäiseen yhteiseen 2-tason 90 senttiin (arvosteluna 367.1). Kisat olivat ihanasti ulkokentällä. Verryttely tehtiin maneesissa, joka oli jaettu näppärästi puoliksi sileän verryttelyn ja esteverryttelyn kesken.

Ilme. 90 sentin neloseste. © Ronja Vekki

Molempien luokkien verryttelyssä ehdin hyvin mennä sekä sileää että esteitä. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin notkistamaan Pavea asetuksilla ja taivutuksilla. Kunnon notkistuminen tosin jäi saamatta, mutta ratti, jarru ja kaasu olivat kuitenkin kohtuullisesti mukana. Ryhmäverryttely esteillä tuntui välillä vähän kaoottiselta, mutta lopulta löysimme aina raon, jossa pujahtaa hyppäämään ristikko, pysty tai okseri. 80 sentin verryttelyssä otin muistaakseni nelisen hyppyä. 90 sentin verryttelyssä muutaman enemmän, sillä saimme ottaa muutamat sakkohypyt pystylle, kun Pave nappasi siltä puomin mukaan. Tätä lukuun ottamatta verryttelyhypyt olivat ihan kunnossa. Pave ei epäröinyt mitään hyppyä, vaan pääsimme kaikesta kerralla yli. Hypyt otettiin molemmissa verryttelyissä vain vasemmassa kierroksessa. Muutaman kerran sain korjata hypyn jälkeen laukan ravin kautta takaisin vasemmaksi.

80 sentin radalla kävin näyttämässä Pavelle sarjan lisäksi nelosen, joka hypättiin yleisöä kohti. Tämän jälkeen nostin oikean laukan, ja lähdimme pitkällä lähestymisellä kohti ykkösestettä. Etenimme sangen rauhallisesti, mutta Pave innostui sopivasti, kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä. Ykkönen ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain korjata laukan takaisin oikeaksi ravin kautta. Kakkosesteelle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ylittyi puhtaasti. Laukka jäi vähän vaisuksi, joten pistimme suoralle linjalle peräti kahdeksan askelta. Kolmosena ollut okseri ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle ratsastin aavistuksen vinon tien, ja este ylittyikin ihan hyvin. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Nelosen jälkeen etenimme kaikessa rauhassa ja tilaa käyttäen kauempana olevaa viitosta kohti. Kuinkas ollakaan, ennen kuin pääsimme lyhyelle sivulle, Pave vilahti radan portista ulos. Pave teki ratkaisun yhdessä askeleessa enkä selässä ollessani huomannut mitään viitteitä moisen tempun olevan tuloillaan. Onneksi portilla vuoroaan odottamassa ei jäänyt jalkoihin, sillä sen verran se ja Pave ehtivät väistää toisiaan. Horjahdin kyydissä pari kertaa, mutta pysyin satulassa. Paven sain jarrutettua maneesin ulko-oven kohdille. Varmaankin osittain siksi, että Pave oli päässyt kirmaamaan muiden ratsujen luo eikä kokenut enää tarvetta rillutella. Mutta niin vain tämä tempaus aiheutti meille hylkäyksen, mikä tuntui kurjalta. Tempaus tuli niin puskista, että sen jällkeen sainkin keräillä ajatuksiani kasaan. Edessä kun odotti se 2-tason 90 sentin rata.

90 sentin radalla kuljin ensin muutaman kerran portin ohi vasemmassa kierroksessa ja kerroin tiiviillä ulkopohkeella Pavelle, mihin siinä kohdassa piti mennä. Sen lisäksi kävin näyttämässä Pavelle kolmosesteen, jonka alle oli tullut Suomen lipulla koristettu kapea portti tai jokin vastaava. Sitten hengitin kerran syvään, ja niin lähdimme Paven kanssa päivän toiselle radalle. Pieni epävarmuus oli jäänyt kytemään takaraivooni, mikä heijastui heti laukkaan. Pave laukkasi sangen ponnettomasti enkä minä tohtinut alkaa nohitella sitä. Yritin kuitenkin pitää edes jonkinlaisen laukan, etten aiheuttaisi radalle lisäpulmia huonolla etenemisellä.

90-radan este 5. © Ronja Vekki

Rata alkoi 80 sentin tapaan eli tulimme ykköselle oikeassa laukassa. Jälleen lähestymisessä Pave innostui laukkaamaan vähän paremmin. Olin vähän vissiin unessa, sillä annoin Paven samalla venyä pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli aavistuksen jarruttava, mutta puhdas hyppy. Laukan sain korjata sen jälkeen ravin kautta takaisin oikeaksi. Rytmi katosi tässä, ja niinpä Pave joutui kiipeämään kakkosen yli hitaasta laukasta. Suora linja kolmoselle meni jälleen kahdeksalla askeleella ja taas jarruttavalla hypyllä. Korjasin ristilaukan esteen jälkeen ravin kautta. Tässä kohdassa tapahtui jotain, sillä Pave lakkasi pitkälti noteeraamasta eteenpäin pyytäneitä apujani ja rullaili vain kaulaansa kaarelle. Yritin olla saamatta suurta paniikkia asiasta ja ajattelin nelosesteen herättävän Paven taas tähän hetkeen. Neloselle tein tietoisesti vinomman tien, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen pääsin kääntämään kakkos- ja kasiesteen välistä välttäen menemästä portin läheisyyteen. Viitoselle saimme tultua asiallisesti, vaikka Pave tuntui ottavan sille hypyn pienellä ilmavaralla. Viitosen jälkeen venähdimme taas, mikä näkyi heti kuutosella liian lähelle ajautuneena ponnistuspaikkana. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja pyysin sitä jatkamaan etenemistä kehnommasta hypystä huolimatta. Suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme seitsemällä askeleella ja sen yli ihan asiallisesti. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Tähän meni sen verran aikaa, että lähestyvä sarja alkoi jo melkein hirvittää. Se kun oli perusvaiheen viimeinen este. Kahdeksantena olleen sarjan a-osalle pyysin Paven lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin. Pave myös selvitti askeleen välin hyvin samoin kuin b-osan puhtaasti. Näin pääsimme puhtaalla suorituksella jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Kuski levähtää, Pave tekee hommat. 90-radan este 8a.
© Ronja Vekki

Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi oli heti kaarevalla tiellä juuri hypättyyn sarjaan nähden. Pave jatkoi rohkeaa linjaansa ja hyppäsi ysinkin hieman kauempaa. Kymppinä oli jo aiemmin hypätty keskihalkaisijalla ollut este, jolle tein taas vähän vinomman tien. Este ylittyi ongelmitta, mutta sen jälkeen sain olla tarkkana. Jouduin nyt ratsastamaan portin läheisyydestä, sillä en halunnut tulla seuraavalle esteelle liian tiukalla tiellä. Raippa oli varmuuden vuoksi oikeassa kädellä, mikäli Pave ehdottelisi muita reittejä. Tällä kertaa ruuna kuitenkin valitsi kentällä pysymisen, ja pääsimme yhdelletoista kohtuullisella tiellä ja samalla vauhdilla puhtaasti yli. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Yritin pitää hermoriekaleeni kasassa, mutta ajauduin lopulta tuuppaamaan Pavea kohti estettä. Pah! Pave joutui jarruttamaan askelta melkoisesti, sillä ajauduimme hyvin lähelle estettä. Kaikessa kiltteydessään se kuitenkin keräsi itsensä vielä hyppyyn minun hilluessa selässä ihan miten sattuu. Vaikka olin mokannut oman osuuteni täysin tällä esteellä, vei Pave meidät sen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ensimmäiseltä 2-tason 90 sentin radalta. Jes, hyvä Pave! Kiittelin ja kehuin Paven heti maalilinjan jälkeen hyväksi.



Rauhallinen ja paikoin harmillisen epätasainen suorituksemme vei meidät sijalle 18, kun ratsukoita oli peräti 53. Pääsimme puolivälin paremmalle puolelle, ja olin kyllä tyytyväinen. 80 sentin jälkeen tällainenkin rata tuntui voitolta, ja kyllähän tämä oli taas henkisen voiton päivä. Sain pääkopan suunnilleen kuosiin, vaikka 80 senttiä meni päin prinkkalaa. 90 sentin radalla en saanut niin suuria paniikkikohtauksia kuin olisin voinut, joten jotain kehitystä on taas tapahtunut. Henkistä kanttia pitää kyllä treenata lisää. Harmi vain, että se onnistuu pääosin vain kisoissa, sillä muualla ei tule samanlaista painetta. Mutta treeneissä voin harjoitella teknisiä asioita ja kisatilanteissa sitten toivottavasti henkinen kantti kehittyy, kun teknisesti pääsemme sujuvampiin suorituksiin. Olipa taas kisapäivä! Onneksi huumorintaju voitti lopulta, ja 80 sentin radan episodista saattoi jo vähän vitsailla. Moisia en silti toivo tulevaisuudessa, joten huumorintajun lisäksi saan pakata kisoihin mukaan vähän enemmän ennakoimisen taitoa sekä nopeaa reagointia.

Kuvista kiitos Ronjalle ja videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, joka ratsasti Vakella hienosti puhtaan suorituksen 80 sentin radalla!

Kentällä hyppäämisen ihanuus

Lauantaina vuorossa oli estetreeni Paven kanssa seuraavan päivän kisoja varten. Pääsimme hyppäämään Noran ja Kaisan kanssa ihan kolmestaan kentällä, mikä oli ihanan luksusta. Alkuverryttelyssä kävin askellajit itsenäisesti läpi. Sen jälkeen tulimme laukassa lävistäjiä, joiden loppupuolella oli joko yksittäinen puomi tai kaksi puomia. Niiden avulla oli tarkoitus vaihtaa laukka. Paven kanssa onnistuimme tekemään muutamat vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan. Vaihdot oikeasta laukasta vasempaan eivät onnistuneet ristilaukkaa enempää. Pave taisi tajuta tehtävän idean, mutta ei siitä laukasta pystynyt sitä toteuttamaan. Olisin saanut tuoda Paven puomeille lyhyempänä, sillä nyt olimme vaihtoa ajatellen turhan puikulana. Olin kuitenkin toiseen suuntaan onnistuneisiin vaihtoihin tyytyväinen.

Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa suoralle linjalle, jonka väliin tuli kuusi askelta. Ensimmäinen kierros meni nappiin. Pave laukkasi hyvin, ponnistuspaikat näki helposti, ja väli meni tasaisesti kuudella askeleella. Toisella kierroksella taisin jarrutella laukkaa vähän liiaksi, sillä ensimmäiselle esteelle tuli hieman jarruttavampi hyppy. Sain pyytää Pavea vähän venyttämään viimeistä askelta, jotta pääsimme linjan edelleen kuudella askeleella. Venytys ei ollut iso eikä sotkenut rytmiä, mutta olisi ollut kiva ratsastaa toinenkin kierros sujuvasti ilman korjaustarpeita. Hyvää tässä oli se, että korjasin tilanteen maltillisesti, jolloin Pave vastasi pyyntöön oikein ja jännittymättä.

Ennen rataa hyppäsimme vielä kertaalleen askeleen sarjan sekä kaarevan linjan. Tulimme sarjalle oikeassa laukassa. Sille tuli hyvä tie, ja laukkakin oli ihan kunnossa. Niinpä pääsimme sen Paven kanssa hyvin. Laukka ei tosin vaihtunut esteellä vasemmaksi. Yritin jarrutella Pavea, mutta sen vastaus jarrutteluihini oli vaihtaa vastalaukka ristilaukkaan. Sain Paven lopulta raviin ja uuteen laukkaan juuri ja juuri sopivasti ennen kaarevan linjan ensimmäistä estettä. Vaan ei siellä kisaradallakaan mitään voltteja aleta pyöräytellä, ellei ole aivan pakko. Saimme tultua kaarevan linjan ensimmäiselle esteelle säädöstä huolimatta kohtuullisesti ja pääsimme toiselle esteelle kuudella askeleella. Se oli hieman muita askelia lyhyempi, mutta ei pahasti. Tietä olisi kuitenkin voinut viilata sen verran, että kuudeskin askel olisi ollut tasainen. Pave kuitenkin hyppäsi kaarevan linjan toisenkin esteen varmasti.

Sitten tulimmekin kertaalleen noin 80–90 sentin radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Pave laukkasi hyvin, joten ponnistuspaikka ykköspystylle löytyi helposti, ja este ylittyi sujuvasti. Sen jälkeen laukka kuitenkin pääsi vaivihkaa pitenemään. Kakkospystylle ponnistuspaikka ei ollut optimaalisin, mutta näin sen, joten se ei tuottanut pulmia. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella. Kolmoselle tuli pieni takajalan kolautus. Kaarteessa neloselle Paven takajalka vähän lipsahti, mikä rikkoi hieman rytmiä. Ponnistuspaikka neloselle ajautuikin lähelle, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi vielä toivotusti oikean laukan. Kaareva linja viitoselle meni tasaisesti kuudella askeleella, ja viitoselle tuli hyvä hyppy. Kaarteessa radan viimeiselle esteelle eli askeleen sarjalle olimme taas ajautuneet vähän turhan pitkäksi. Niinpä sarjan a-osan ponnistuspaikka ajautui lähelle. Pave lähti hyppyyn, mutta ei ehtinyt nostaa etu- eikä takajalkojaan kunnolla. Etujalat kolauttivat puomia, ja takajalkojen kolautus pudotti sen viimein paikoiltaan. Olin tilanteessa hereillä ja kannustin Pavea heti a-osan jälkeen äänellä, jotta se ei epäröisi, vaan menisi välin askeleella. Pave totteli kiltisti ja selvitti b-osan hyvin. Laskeuduimme vieläpä myötälaukassa alas.

Saimme uusia vielä sarjan uudelleen. Nyt yritin ajatella kaarteessa pontevaa, mutta lyhyempää laukkaa, jotta ponnistuspaikka osuisi paremmin sarjan a-osalle. Tulimme nyt vähän parempaan kohtaan, mutta vieläkin hieman liian lähelle. Tällä kertaa a-osan puomi putosi, kun Pave ei ehtinyt nostaa etusiaan riittävästi. Pave kuitenkin selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan hyvin. Minulla näemmä oli rutkasti tässä kohden aikaa, sillä ehdin ihmetellä Pavelle ääneen, miksi se meni pudottamaan a-osan. Hah! Joskus niitä puomeja vain tarttuu mukaan eikä se nyt niin kamalaa ole. Harmillista kylläkin.



Olipa niin kiva hypätä kentällä! Tätä sitä on koko talvi odotettu, vaikka yllättävän hyvin sitä sopeutui hyppäämään maneesissakin. Tunti meni sangen mukavasti. Homma tuntui pääpiirteissään toimivan. Olo oli varma, ja Pave toimi sen mukaisesti hyvin. Pari pientä virhettä sattui mukaan, mutta ei mitään maata kaatavaa. Jee, jee! Tällä fiiliksellä on enemmän kuin hyvä lähteä hyppäämään kauden ensimmäiset estekisat kentällä. Kunhan vain pidän oman pääni kasassa, niin eiköhän Pavekin hoida oman osuutensa.

Videoista kiitos Teijalle!

Työskentelyä hyvien askelten eteen

Perjantaina oli ihan kesäfiilikset, kun menimme Artsin koulutunnin auringonpaisteessa kentällä. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin Noran ja Kaisan kanssa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lyhyet sivut puoliympyröinä ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Tehtävällä haimme ensin ravia kuntoon. Ohjeena oli ratsastaa Pavesta irti isompaa ravia, sillä se tuppaa suosimaan lyhyttä askelta. Tehtävällä sai toki muistaa myös asetukset ja taivutukset puoliympyröillä. Raviaskeleen pidentäminen ei ollut helppoa. Pave rikkoi helposti laukalle etenkin lävistäjillä. Ihmettelin tähän syytä, ja opettaja hoksautti pitämään Paven paremmin suorana. Jos se pääsi mutkalle, oli sen helppo livistää alta. Kun Pave pääsi rikkomaan laukalle, piti sitä ratsastaa siinäkin hetki eteen ennen kuin palattiin raviin. Näin se ei saanut ratkaisulleen palkintoa, vaan joutui laukassakin töihin. En tiedä, paraniko ravi varsinaisesti tehtävällä, mutta hiljalleen Pave alkoi sentään pysyä vaaditussa askellajissa. Tällä tehtävällä huomasin hyvin sen, kuinka helposti jään menemään puoliteholla, jos joku ei ole korjaamassa. Tehtävään yhdistettiin myös laukka, jota tulimme lävistäjän lopun ja puoliympyrän ja välillä myös pääty-ympyrän verran. Laukka ei vielä tässä vaiheessa lähtenyt pyörimään kovin hyvin, joten mitään mullistavia onnistumisia emme tähän saaneet.

Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja pyöräytimme sen jälkeen puoliympyrän uralle päätyen. Väistöissä oikealle pyöräytimme puoliympyrän vasemmalle ja väistöissä vasemmalle luonnollisesti oikealle. Väistöihin sain muistaa tulla paremmalla ravilla, sillä jäin hiippailemaan helposti. Väistöissä sain lisäksi muistaa ulkopuolen kontrollin, jotta Pave ei kiirehtinyt, vaan malttoi ottaa väistöaskeleita. Väistöt vasemmalle olivat tänäänkin vähän helpompia, vaikka siinäkin suunnassa ulkopuolen tuki unohtui, ja Pave pääsi mutkalle. Väistöissä oikealle olisin saanut ratsastaa väistättävän pohkeen läpi. Puoliympyröillä sain puolestaan olla tarkka, ettei Pave viurahtanut niiden läpi, vaan odotti minua. Nämä alkoivat sujua, kun tajusin itsekin olla kiirehtimättä ja ratsastaa kuvion tarkemmin.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa, joka sijoitettiin keskihalkaisijan molemmille puolille. Matkaan lähdettiin lyhyeltä sivulta kaartamalla ensimmäinen kaarre tarkasti. Kaaren keskellä sai miettiä pari askelta suoraan ennen kuin lävistäjämäisellä tiellä lähti toiseen kaarteeseen. Sillä taas sama ajatus suoraan menemisestä ennen viimeille kaarteelle lähtemistä. Kuten opettaja oli hoksauttanut, menivät myötälaukan kaarteet helpoiten liian pitkälle. Niissä saikin kääntää tarkemmin. Vastalaukan kaarteissa taas pyrin tukemaan Pavea, jotta se ei rikkoisi raville. Saimmekin tultua jokaisen kiemuran ilman rikkoa, jes! Kuviota sai viilata aluksi melkoisesti, sillä tein juurikin myötälaukkakaarteet ensin vähän turhan isosti, kun taas vastalaukkakaarteet olivat pienempiä. Lopulta löysin kuviolle sopivamman ja rauhallisemman laukan, jossa oli hyvin aikaa ratsastaa tehtävää tarkemmin. Pave tarjosi tehtävällä muutamia todella kivoja laukkahetkiä, joissa oli ihanan helppo istua ja pysyä hevosen tukena. En edes heittäytynyt matkustamaan noina hetkinä, vaikka ehdinkin fiilistellä niitä, hyvä minä! Laukassa sainkin tehdä hommia erityisesti sen kanssa, että oikeasti istuin siellä satulassa. Pave nimittäin käytti tilaisuuden hyväksi ja nykäisi itsensä pitkäksi, jos olin irti satulasta. Jämäkämpi istunta sai senkin tsemppaamaan ja pysymään aavistuksen lyhyempänä. Tehtävä kuulosti hurjan vaikealta, kun opettaja selitti sitä. Siihen toki jäi viilattavaa rutkasti, mutta yllättävän kohtuullisesti se kuitenkin meillä meni.

Loppuravissa en enää säätänyt kummempia. Tunnin tehtävät olivat kyllä mainioita. Erityisesti hyvää oli se, että läpi tunnin sain mietittyä parempaa etenemistä jokaisessa askellajissa. Toki välillä uuvahdin ja matkustelin, mutta tuntiin mahtui myös parempia pätkiä. Töitä niiden eteen tietysti sai tehdä, mutta kyllähän ne onnistumiset myös juuri siksikin palkitsivat. Tunnin keskeisin kertaus oli se, että minun pitää kyetä istumaan tiivisti ja jämäkästi, jotta Pave ei voi nykiä minua mukaansa ja venähtää tavarajunaksi. Kun saan pidettyä Paven vähänkään lyhyempänä sekä suorana, on sitä helpompi ratsastaa vähän parempaan menoon. Pave pyrkii myös luistamaan itsensä kantamisesta painumalla kuolaimen alle. Tämänkin takia minun pitää kyetä olemaan menemättä sen mukaan, kun se ehdottelee näitä ratkaisuja. Takamus siis penkkiin, suoruutta molempiin sekä paljon pohkeita, niin Pavekin saa luvan ryhdistäytyä ja kantaa itsensä. Siinäpä meille molemmille hommaa.