Hyppäämistä kolmella eri tehtävällä

Jonkin päähänpiston seurauksena päädyin kyselemään estetuntia Äimäraution ratsastuskeskuksesta. Mahduinkin sopivasti tiistain kuuden ratsukon estetunnille. Tuntikalenterin mukaan kyseessä oli junnujen estevalmennus, mutta ryhmän kokoonpano oli hieman sekalainen sisältäen nopean vilkaisun perusteella kaksi junnua ja loput sennuja. Ratsukseni olin toivonut varmaa hyppääjää, sillä vieraan hevosen kanssa keksin aina jännittää kaikkea turhaa. Opettaja oli merkinnyt minulle 2003 syntyneen Vinnetou-ruunan eli Vinskin. Tallin nettisivujen mukaan noin 160-senttinen ruuna on nöyrä, yritteliäs ja kiltti sekä kilpaillut niin koulua kuin esteitä. Lisäksi Vinski liikkuu luonnostaan oikeinpäin ja on herkkä ratsastettava. Vinski oli sopivasti edellisellä tunnilla, joten sain seurata sen menoa jo ennen kuin itse kiipesin kyytiin. Edellisellä ratsastajalla ruuna näytti menevän pääosin järkevästi, mutta oikean laukan nostamisen kanssa oli hieman vaikeuksia.

Alkuverryttelynä teimme pohkeenväistöjä kaikissa askellajeissa. Vinski väisti molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa aika helposti. Sain tosin muistaa varmistaa, etten päästänyt Vinskiä pullahtamaan, sillä sen se kyllä teki, mikäli jäin matkustamaan. Ravissa Vinskiä sai myös välillä hoputtaa, ja kaipasin kovasti raippaa. Sitä ei tosin saanut tämän hevosen kanssa olla, sillä se oli sille herkkä. Sen jälkeen kaipasinkin kannuksia, sillä Vinski tahtoi olla hieman laiska pohkeelle. Laukassa vasemmassa kierroksessa väistöt sujuivat edelleen kohtuullisen helposti. Sen sijaan oikeassa kierroksessa homma menikin sitten hienosti penkin alle. Vinski tuppasi pudottamaan raville todella helposti kesken väistön ja sitten nosti aina vasemman laukan, vaikka kuinka yritin maanitella oikeaa. Oikeaan kierrokseen emme sitten saaneetkaan kovin hienoja hetkiä, kun jokin hommassa mätti pahemman kerran. Ilmeisesti jäin väistättämään pelkästään sen sijaan, että olisin myös ollut tukemassa laukan säilymistä. Kaiketi myös herkkänä ratsuna Vinski huomioi vasemmalle valuneen istuntani ja tarjosi siksi vasenta laukkaa myös oikeassa kierroksessa.

Opettaja oli rakentanut meille kolme erillistä tehtävää. Ykkönen oli maapuomin, pystyn ja okserin innarisarja. Kakkonen puolestaan okseri, jota hypättiin aina kierroksen suuntaisesti myötälaukassa pysyen. Kolmonen oli puolestaan pääty-ympyrä, jonka aikana ylitettiin maapuomi ja kaksi pystyä. Esteiden korkeudet olivat jotain 60-70 sentin välissä, ja kakkostehtävän okseri taisi olla tunnin aikana suurin käyden 80 sentissä. Kaikeksi hämmästykseni opettaja komensi kaikki kuusi ratsastajaa liikkeelle yhtä aikaa ensin vasemmassa kierroksessa ja sitten oikeassa. Jokainen sai mennä sen tehtävän, minkä parhaakseen näki samoin kuin vaihdella niiden välillä. Minulla meni hetki tajuta, että kuusi ratsukkoa voi mahtua kerralla hyppäämään kolmea eri tehtävää ilman annettua hyppy- tai estejärjestystä. Ilmeisesti muut ratsastajat samoin kuin hevoset olivat tähän tottuneet, sillä yksikään ratsu ei saanut ylimääräisiä sätkyjä, ja pääosin ratsukot pysyivät toistensa tieltä poissa, jolloin pääsimme hyppäämään enemmän kuin perinteisellä jonotustaktiikalla toteutettuna.

Ykköstehtävän eli innarisarjan keskeisin ongelma oli kohtuullisen tiukka kaarre esteelle, jossa päästin Vinskin laukan sammumaan. Niinpä esitimme sille aika ponnettomia hyppyjä, ja kertaalleen Vinski rymysi sen yli jossain ravintapaisessa sekamelskassa. Yritin kyllä tsempata hevosta liikkumaan reippaasti ennen kaarretta, mutta ilmeisesti sitten jäin vain kääntämään laukan säilyttämisen sijaan. Pari kertaa saimme lopulta järkevämmät hypyt tälle tehtävälle, kun laukka ihme ja kumma säilyi kaarteen läpi, ja pääsimme hyvään hyppykohtaan. Vinski myös jatkoi hyppyjen jälkeen kohtuullisesti suoraan eikä pyrkinyt livahtamaan heti johonkin suuntaan. Hyppyyn mukautuminen oli onneksi aika vaivatonta, joten siitä ei koitunut tällä tehtävällä enempää harmia.

Kakkostehtävän okserille oli aluksi hukassa ponnistuspaikka, kun en tajunnut suoristaa kunnolla, vaan ajattelin okserin enemmänkin ympyrän kaarelle. Muutaman kerran Vinski ampaisi turhan kaukaa hyppyyn, mitä en ollut osannut odottaa, joten jäin vähän matkasta. Ohjia sain sentään päästettyä pidemmäksi, niin en nykäissyt ratsuani suusta. Opettaja muistutti hakemaan hyvän laukan, jossa voi istua ja odottaa hyppyä. Hiljalleen tämä alkoikin löytyä, ja okseri ylittyi 80 sentin korkeudessakin aika sutjakkaasti. Olisimme saaneet ehkä ratsastaa sen jälkeen pari askelta paremmin suoraan, mutta keskittymiseni tahtoi lipua vain esteen ylittämiseen. Sen jälkeisestä en paljoa ehtinyt murehtia.

Kolmostehtävällä pääsin hyvin treenaamaan Vinskin kääntämistä. Opettaja kertoi välien olevan normaalilla laukalla neljä askelta ja reippaammalla kolme. Vaikka miten yritin, sain aina maapuomin ja pystyn välille kolme askelta, kun taas pystyjen välille neljä. Molemmissa kierroksissa Vinski pääsi vähän painamaan ulos, jolloin kaarteet eivät aina olleet kovin kauniita. Olisin ilmeisesti saanut johtaa reilummin pystyjen välisissä hypyissä, jolloin ratsu olisi alkanut kääntyä jo hypyn aikana. Nyt taisin ottaa liikaa suoran linjan ajatuksen, jolloin unohdin olevani ympyrällä hyppäämässä. Jostain syystä tällä tehtävällä maapuomin ylittäminen järkevästi oli suurin ongelmamme. Pari kertaa Vinski jopa vilahti sen ohi, kun hatarasti ohjailin sitä sen yli. Muutamia kertoja askel taas ei sopinut, jolloin Vinski pudotti raville. Muutoin kolmen ja neljän askeleen välit kuitenkin menivät hyvin, vaikka en saanutkaan niihin toivotusti samoja askelmääriä. Se ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut itse tehtävässä, mutta viilaamisen kannalta olisin saanut ratsastaa tarkemmin.

Vasemmassa kierroksessa hyppääminen oli rutkasti helpompaa, ja siihen suuntaan saimme parhaimmat hetket. Sen sijaan oikeassa kierroksessa suurin osa ajasta meni siihen, kun kinastelin Vinskin kanssa siitä, menemmekö nyt oikeaa vai vasenta laukkaa. Se pyrki nostamaan kerta toisen jälkeen oikean laukan sijasta vasemman, ja olinkin melkoisen harmistunut ajan hukkaamisesta näin turhaan asiaan. Eipä silti vain mielessäni käynytkään ajatus istunnan korjaamisesta, vaan survoin Vinskin laukkaan aina selvien kaarteiden avulla. Niistäkin huolimatta se sai välillä nostettua vasemman laukan. Päätin sitten kertaalleen, että mennään sitten väärässä laukassa esteelle, mutta laukka ei yllättäen pyörinyt kovin hyvin, niin en sitten viitsinyt aiheuttaa lisävaikeuksia sen takia. Turhautumismittarini oli näiden hetkien aikana kepoisasti siellä punaisella alueella, ja minun olisi pitänyt tajuta ottaa kunnon nollaushetki. Vinskikin tuntui hämmentyvän, kun kuski teki vaikka mitä sirkustemppuja siellä selässä väittäen niitä oikean laukan nostoavuiksi.

Onneksi loppuun saimme oikeassakin kierroksessa muutaman kohtuullisen järkevän hypyn, jolloin tunti ei päättynyt ikäviin hetkiin. Vinski kyllä täytti lupauksensa varmasta hyppääjästä, sillä se puksutti jokaisen esteen yli. Sen kanssa ei tullut kertaakaan sitä oloa, että se stoppaisi tai vilahtaisi esteen ohi. Ongelmana oli vain se, etten tosiaan saanut sitä laukkaa pyörimään tai oikeassa kierroksessa paikoitellen edes nousemaan, jolloin hypytkin olivat vähän niin ja näin. Muutamia kertoja tunnin aikana homma toimi siten, että Vinskikin tuntui olevan menossa mukana, jolloin homma oli helppoa. Vinskistä tulikin mieleeni Epper, joka myös mönkii eteenpäin ja ylittää esteet varmasti. Molemmilla olisi kiva hypätä, jos vain saisin ne heräteltyä ajoissa hommiin. Kaikki hyppää kerralla -menetelmä ei kuitenkaan tuntunut itsestä parhaimmalta vaihtoehdolta, sillä välillä sain tehdä toistoja ihan ominpäin. Tietysti perusasiat osasin analysoida itsekin, mutta olisin silti kaivannut opettajan jakamatonta huomiota aina yhden tehtävän ajaksi. Kommentteja ei tällä kertaa tullut kovin paljoa, mutta ne muutamat olivat aiheellisia ja minullakin tiedossa olevia. Tunnilla oli kuitenkin tekemisen makua, joten hyvin mahdollisesti yritän päästä toistekin sinne vielä hyppäämään.

Ajatuksesta tekoihin

Ratsastusviikkoni käynnistyi Tallinmäen kolmen ratsukon tunnilla. Aiheena olivat puomit ja kavaletit, ja ratsuni sain päättää itse Uunon ja Akun väliltä. Halusin tällä kertaa testata, miten kouluväännössä tasaisesti puksuttava Aku suhtautuu pieneen hyppelyyn, joten valitsin sen. Alkuverryttelyssä saimme mennä ravissa hetken aikaa itsenäisesti molempiin suuntiin. Keskityin varomaan liiallista ohjilla ratsastamista ja samalla pyörittelin ympyröitä asetellen ja taivutellen ratsuani. Aku liikkui tuttuun tapaansa mukavan reippaasti itse, ja asetuksetkin löytyivät, kun pyysin rohkeasti enkä jättänyt hommaa puolitiehen.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa ravissa lävistäjällä olleita neljää puomia ensin kokonaan maassa olleina ja sitten kaksi puomia toisesta päästä nostettuina. Tehtävän tarkoituksena oli saada hevoset nostelemaan jalkojaan paremmin. Puomien jälkeen sai nostaa oikean laukan ja laukata hetki verryttelynä. Aku tuli kokonaan maassa olleet puomit hyvin tahdikkaasti ja ongelmitta. Sen sijaan toisesta päästä nostetut puomit se kolautti ainakin kertaalleen alas, kun yritti kiirehtiä tehtävästä läpi sen sijaan, että olisi nostanut toivotusti jalkojaan. Opettaja neuvoi tuomaan Akun lyhyemmässä ravissa ensimmäiselle puomille ja sitten pitämään se tehtävän ajan tarmokkaana. Korjausohje toimi, ja kun ratsastin Akun vähän lyhyemmäksi, mutta silti aktiivisen ravin säilyttäen ylittyivät kohotetutkin puomit kivasti. Laukatkin nousivat kohtuullisesti eikä Aku alkanut intoilla laukan jälkeen omiaan, vaan pysyi kuulolla. Tässäkin vaiheessa jaksoin keskittyä hyvin siihen, etten yrittänyt jäädä jarruttelemaan vain ohjalla. Näin en sortunut mahdolliseen vetokilpaan enkä jäänyt vain ohjan varaan apujen suhteen. Aku tuntui arvostavan tätä taktiikkaa.

Seuraavaksi puomilinja muokattiin jumppasarjaksi, johon tuli kolme hyppyä. Jumppasarjalle tultiin vasemmassa laukassa. Ensimmäinen ja toinen ristikko olivat innarivälillä ja niitä seurannut kavaletti yhden laukan päässä. Ensimmäisellä yrittämällä unohdin ohjata, jolloin Aku pääsi valumaan jo ensimmäisessä hypyssä oikealle, ja viimeisen kavaletin ylitimmekin ihan reunasta. Aku kiltisti kuitenkin hyppäsi sen, vaikka olisi voinut vilahtaa siitä kokonaan ohi. Opettaja neuvoi ottamaan vähän lyhyemmän laukan, jolloin Aku ei turhaan venyisi hypyissä. Tajusin alkaa säätää laukkaa ajoissa ennen jumppasarjaa, jolloin saatoin antaa Akulle ajoissa työrauhan enkä turhaa enää viime metreillä häseltänyt jotain. Akua tosin sai hieman äänellä rauhoitella hyppyjen aikana, sillä se tuntui innostuvan niistä sopivasti. Näiden korjailujen jälkeen jumppasarjakin sujui hyvin. Ainoa parannettava olisi ollut siinä, että viimeisen hypyn jälkeen olisin saanut Akun laskeutumaan myötälaukassa eli tässä tapauksessa oikeassa laukassa. En kuitenkaan saanut keskityttyä siihen, joten se jäi tekemättä.

Vielä ennen lyhyttä rataa hyppäsimme yksittäistä ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista muutaman kerran. Aluksi en yhtään tajunnut, mistä Aku lähtee hyppyyn, sillä pari kertaa se yllätti ponkaisemalla kauempaa. Minulle pisteet siitä, etten tällä kertaa itse ollut sinkoilemassa liian kaukaa. Miinukset puolestaan siitä, etten ollut tajunnut käyttää esteistuntaa, jolloin olisin ehtinyt lähteä yllätyshyppyyn paremmin mukaan. Opettaja muistutti tasapainottamaan Akun menoa puolipidätteillä. Kun muistin käyttää niitä ja jopa ihan ratsastaa, sain laskettua kolme viimeistä laukkaa ennen estettä oikein, ja lähdimme Akun kanssa hyppyyn yhtä aikaa. Opettaja muistutti vielä ajattelemaan hypynkin aikana ympyrää, sillä yllätyshypyt suistivat tasapainoni sen verran vinkkaralleen, että sitä korjatessani Aku pääsi jatkamaan hypyn jälkeen vähän väärällä reitillä eli turhan paljon suoraan.

Lopuksi tulimme lyhyen radan kahdesti. Korkein este oli toisella kierroksella ykköseste, joka oli noin 70 senttiä. Muut olivat sopivasti tunnin teeman mukaisesti noin 40-50 senttiä. Ensimmäisellä kierroksella rata meni hyvin viitossarjalle asti. Kolmosella laukka ei vaihtunut lennosta, mutta Aku nosti nopeasti ravin kautta vasemman laukan, jolloin jatkoimme neloselle. Opettaja muistutti lähestymään sarjalle lyhyemmässä laukassa, jota aloin työstää ajoissa. Harmi vain, että unohdin samalla säilyttää laukan. Niinpä Aku pääsi pudottamaan ennen sarjan a-osaa raville. Päätin sitten, ettei tässä mitään ympyröitä aleta tehdä, vaan sarja mennään sitten ravilähestymisellä. Ravi ei tosin ollut kovin aktiivista, joten vaikka ensimmäisessä hypyssä nousi laukka, ei sekään ollut kovin ponnekasta. Rämmimme siis sarjan vähän nolosti läpi.

Toisella kierroksella tsemppasin sen verran, että korjasin ensimmäisen kierroksen virheet. Radan ainoa heikompi kohta tuli kolmosesteen jälkeen. Luulin Akun vaihtaneen laukan oikeasta vasemmaksi, mutta kaarteessa neloselle selvisikin, että Aku oli ristilaukassa. Laukka ei rullannut hyvin, ja tein ratkaisun yrittää korjata se myötälaukaksi. Olin kuitenkin liian hidas, jolloin myötälaukka nousi turhan lähellä nelosta, jolloin Aku joutui huonoon paikkaan sille. Menimme kuitenkin yli, mutta töksähtäen. Sain kuitenkin kasattua itseni ja Akun aika nopeasti ja keskityin jo sarjaan. Nyt sain sekä lyhennettyä Akua että säilytettyä laukan, jolloin sarja meni kepoisan helposti. Molemmissa radoissa olin virheistä huolimatta tyytyväinen siihen, että pystyin ihmeen hyvin ajattelemaan tulevaa samoin kuin tekemään sillä hetkellä vaaditut asiat. Yleensä tuntuu, että ratsastan ensin ja ajattelen vasta sitten. Nyt tuntui, että molemmat kulkivat ainakin rinnatusten, jos eivät ihan käsikkäin.

Loppuraveissa opettaja pisti minut vielä ratsastamaan Akun paremmin pyöreäksi asetusten ja taivutusten avulla. Aku loksahtikin aika mukavasti oikeinpäin, kun muistin vain pyytää sitä selvästi. Akulle tunti oli ilmeisesti ollut helppo, sillä se puksutti edelleen innokkaasti menemään vailla väsymyksen merkkejä. Eikä kyllä minuakaan väsyttänyt. Akun kanssa oli helppoa hypellä näitä pieniä kavaletteja, sillä se meni tasaisesti sinne, minne pyysin. Muutamia eriaikaisuuksia hypyissä huomioimatta tunti oli oman mittapuuni mukaan mukavan sujuva. Missään vaiheessa ei tullut hurjaa harmittelua, vaan maltoin keskittyä ja yrittää korjata virheitäni sen sijaan, että olisin heittänyt pyyhkeen kehään. Aku oli kyllä sopiva hyppykaveri. Se taisi onnistua tartuttamaan minuun rauhallisuuttaan, mikä näyttäisi olevan aika olennainen osa hyppelyä.

Vaivaton vasen laukka

Perjantain kaksi viimeistä tuntia yhdistettiin perumisten takia ja niinpä pienryhmätunnin sijasta menin seitsemän ratsukon puomitunnille. Aihe sopi enemmän kuin hyvin minulle, mutta mietiskelin hieman ratsuarpajaisten tulosta, Hilanteria nimittäin. Arvelin, että laukkatehtävät puomeilla saattaisivat olla meille vaikeita, sillä en aina saa Hilanterin laukkaa pyörimään niin, että sitä voi myös sekä kääntää että pitää samassa askellajissa. Hilanteri oli ollut juuri ennen tuntiamme puolen tunnin talutuksessa, joten se ainakin oli lämmitellyt hyvin.

Alkuverryttelyssä Hilanteri ei oikein tahtonut liikkua tai asettua kunnolla. Huomasin tässä vaiheessa alkaa olla erityisen tarkka siitä, etten jäisi puristamaan turhaan. Omasta mielestäni onnistuin välttämään tätä hyvin, mutta silti Hilanteri keksi tehdä bravuurinsa eli jumahtaa pari kertaa paikoilleen niin, että sen liikkeelle saamiseen vaadittiin melkoinen nohitus raipan avustuksella. Pahimmat enteilyni toteutuivat jo alkutunnista, mutta niiden jälkeen Hilanteri taisi enää stopata kerran tai pari, kunnes lopulta uskoi, että liikkuminen on se oikea vaihtoehto.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme suoralla linjalla kolmea ravipuomia, joiden jälkeen nostimme toisen pitkän sivun alusta laukan. Ravipuomit menivät aika mukavasti, ja Hilanteri ylitti ne hyvin tahdikkaassa ravissa. Se jopa vähän yritti kiihdyttää puomeja kohti, mutta tasoittui muutamilla puolipidätteillä. Laukannostot menivätkin sitten alussa plörinäksi. Ensin en valmistelut laukannostoa kunnolla, jolloin taisin jäädä ähertämään, mihin Hilanteri reagoi jumittelemalla. Nollasin sitten tilannetta, ja sen seurauksena Hilanteri lopulta aina nosti laukan. Kinastelun jälkeen Hilanteri puolestaan oppi tehtävän ja nosti jatkossa laukat ihan mukisematta.

Seuraavaksi pääsimme tunnin varsinaiseen tehtävään, jossa oli kolme puomia niin pienemmällä kuin isommalla ympyrällä. Ensin tulimme tehtävää molemmissa kierroksessa ylittäen pienemmän ympyrän puomit ravissa ja isomman puolestaan laukassa. Aluksi molemmissa kierroksissa oli vähän ohjausvirheitä, kun Hilanteri pääsi joko valumaan vähän sisemmäs tai ulommas. Laukassa tuli pari omituista mökellystä puomeille, kun Hilanteri päättikin vaihtaa kesken kaiken raviin. Opettaja muistutti ohjaamaan paremmin ja säilyttämään aktiivisen menon. Vasempaan kierrokseen tehtävä alkoikin sujua mallikkaasti, ja opettaja kehui Hilanterin menevän aika hyvää laukkaa. Parasta vasemmassa kierroksessa oli se, että maltoin itsekin rentoutua ja antaa Hilanterin tehdä työt.

Lopuksi tulimme vielä tehtävän siten, että ison ympyrän puomit säilyivät ennallaan, mutta pieneltä ympyrältä kerättiin puomit yhdeksi kasaksi, ja nyt molemmat ympyrät tultiin laukassa. Päätin tulla ison ympyrän ensin ja pienemmän vasta sitten, kun opettaja antoi kuskien päättää tästä. Edelleen vasen kierros toimi aika moitteetta, ja Hilanteri ylitti puomit vaivatta. Kertaalleen saimme uusia isomman ympyrän, kun askeleet eivät aivan sopineet. Pieni ympyrä sen sijaan sujui aika hyvin. Oikea kierros saatiin lopulta menemään myös, mutta siinä laukka ei vain pyörinyt niin hyvin eikä reittikään ollut niin järkevä kuin vasemmassa kierroksessa. Opettaja neuvoi ajattelemaan johtavaa ohjaa sen sijaan, kun yritin liimata oikean käden hevosen kaulaan kiinni, jolloin Hilanteri pääsi entisestään pullahtamaan omille teilleen. Johtamisen hyödyntäminen samoin kuin oikean pohkeen parempi käyttäminen auttoivat, jolloin sain tietkin paremmiksi.

Loppuraveissa Hilanteri oli mukavan aktiivinen ja ravasi tahdikkaasti. Nyt se malttoi jo asettuakin paremmin ja loppuun saatiin ihan kivoja hetkiä, joihin oli hyvä päättää tämänkertainen tunti. Opettajallekin tuumasin, että vasemmassa kierroksessa tehtävät sujuivat mukavasti, mutta oikea takkusi. Arvelin syyksi istuntaongelmiani, johon opettaja tuumasikin, että Hilanterihan reagoi pienimpäänkin vinouteen tai jännitykseen. Koska tuntiin mahtui myös onnistumisia, jäi ratsastuksesta hyvä mieli, ja Hilanteri ansaitsi suuret rapsutukset. Ihanan opettavainen hevonen, kunhan malttaisin itse vain oppia.

Ratsastaja remontissa

Keskiviikon tunnin aiheen arvelin oikein eli istuntatreeniä oli luvassa. Ratsukseni opettaja oli laittanut minulle Peran, minkä takia ehdin synkistellä ennen tunnin alkua. Yleensähän olen hihkunut saadessani Peran, mutta viime aikoina olen alkanut ratsastaa sitä ihan päin honkia eikä mikään ole juuri tuntunut toimivan. Sinällään opettajalta oli todella hyvä ratkaisu laittaa minulle juuri Pera, sillä sehän se koulukisaratsuni todennäköisimmin silti on. Valmistauduin kuitenkin melkoisen masentavaan tuntiin, sillä Pera kopioi liki poikkeuksetta kaikki minun virheeni omaan liikkumiseensa.

Ensimmäiseksi nakkasimme jalustimet pois ja aloimme hakea jalan paikkaa ilman niitä. Opettaja neuvoi käyttämään takareisiä ja jättämään etureidet ja lonkankoukistajat rennoiksi. Jalkoja ei saanut roikottaa ihan velttona, vaan niitä piti kannatella sopivasti takareisien avulla. Käynnissä sain jalkani kohtuullisen järkevästi ja jopa Peran kylkiin tuntumalle. Ilmeisesti tein myös oikeilla lihaksilla töitä, sillä takareisiä alkoi poltella mukavasti jo siinä vaiheessa, kun siirryimme sekä keventämään ravia että istumaan harjoitusravissa ilman jalustimia. Keventämisessä piti edelleen tehdä työ takareisillä, mutta huomasin liikkeen tuntuvan etureisissä. Opettaja neuvoi ajattelemaan lonkankoukistajia enemmän auki ja jalkoja taaemmas, mutta silti tein työn etureisillä. Yritin kyllä hahmottaa, miten takareidet saisi töihin, mutta en keksinyt sitä.

Harjoitusravissa istuminen tuotti puolestaan taas aluksi tuskaa, kun pohkeeni liukuivat liian eteen eivätkä pysyneet tuntumalla. Lisäksi alaselkäni meni taas notkolle. Opettaja muistutti siirtämään lantiota alle, mitä koetin parhaani mukaan tehdä. Kun sain lantiota alle, tuntui rintakehä kippaavan liikaa eteen. Siinä sitten sain tasapainotella melkoisesti menoa ilman suurempia onnistumisia. Oma kroppa tuntui kinnaavan niin paljon vastaan. Kun sain yhden palikan oikein, pullahti kaksi tai useampi paikoiltaan. Lopulta jalustimet otettiin takaisin jalkoihin ja jatkettiin kevyttä ravia. Nyt en saanutkaan enää pohkeita yhtään oikeille paikoille, vaan ne valuivat entistä pahemmin eteen. Tuntuma hevosen kylkiin katosi myös. Opettaja muistutti, ettei jalustimille saanut laittaa koko kehon painoa, mutta taisin itse sortua juuri tähän. Olen tainnut tehdä tätä koko ratsastusurani ajan, jolloin minulle ei ole kehittynyt niitä tärkeitä lihaksia, joiden avulla voisin tehdä töitä muutenkin kuin vain jalkoihin tukeutuen.

Laukkatyöskentely tehtiin pääty-ympyrällä aina hetki laukaten ja sitten muille tilaa antaen siirtymällä keskemmäs kävelemään. Aluksi Peran laukka oli aika vetelää, jolloin jouduin keskittymään hevosen nohittamiseen istunnan korjaamisen sijaan. Tajusin kyllä, että juuri istuntani samoin kuin toimimattomat pohkeeni aiheuttivat tuota velttoutta hevoseen. Laukassa opettaja huomautti ylävartaloni liikkuvan turhan paljon ja kehotti hakemaan vatsalihakset töihin ja pysäyttämään liikettä. Samalla sain korjata alaselän notkoa edelleen ja muistaa pitää pohkeet tuntumalla. Paketti levähti aina jostain kohden, mutta ihmeen hyvin keskityin korjaamaan ja muutamia hetkiä sain kuin sainkin istuntaani paremmaksi ja opettajalta kehuja. Samalla, kun istuntani parani hieman, muuttui Perankin laukka rennommaksi ja helpommaksi. Istuntatreeneissä mukavinta onkin huomata välitön vaikutus hevoseen, kun sen liikkuminen helpottuu ratsastajan istuessa paremmin. Istunnan korjaaminen oli vaikeinta oikeassa kierroksessa, sillä vasemmalle valuva istuntani ja ilmeisesti oikealta puolelta jäykempi vartaloni pistivät vastaan. Parhaimmat hetket saimmekin vasempaan kierrokseen.

Loppuraveissa keskityin sitten korjaamaan erityisesti alaselän notkoa pois ja pitämään pohkeet tuntumalla. Töitähän se vaati, mutta sujui onneksi alkutuntia paremmin. Perakin oli herännyt tähän mennessä ja liikkui mukavan aktiivisessa ravissa. Tunti oli hevosille varsin helppo, sillä niiden tarvitsi lähinnä vain liikkua annetussa askellajissa. Itse sen sijaan olin aika puhki tunnin jälkeen. Ainakin olin tehnyt töitä. Tosin töitä riittää jatkossakin tämän asian parissa vaikka kuinka. Ihannetilanteessahan ratsastaja oppii ensin istumaan hyvin ennen kuin siirtyy tekemään juuri mitään muuta. Nyt tuntuu, että olen aina istunut sinnepäin, joten tämä väärä valinta aiheuttaa ongelmia tällä hetkellä. Onneksi istuntaa voi ja pitääkin harjoitella joka tunti, vaikka se ei päätreeniaiheena olisikaan.

Kinkkinen oikea puoli

Tallinmäen viikon toisen tuntini menin tiistaina kahden ratsukon estetunnilla Uunolla. Alkuverryttelynä ratsastimme maanantain tunnilta tuttua suoristustehtävää, jossa pitkät sivut mentiin selvästi urasta keskempänä mahdollisimman suoralla hevosella ja lyhyet sivut ratsastettiin puoliympyröinä. Uuno meni mukavan suoraan sekä käynnissä että ravissa, joten siitä ei juuri tarvinnut huolehtia. Sen sijaan asetuksen saaminen oikealle ja sinne puskemisen estäminen puoliympyröillä oli aluksi sangen haastavaa. Uuno tykkäsi painaa sisälle niin paljon, etten kyennyt sitä juuri estämään. Opettaja neuvoi ratsastamaan pitkän sivun vähän lyhyempänä, jonka seurauksena puoliympyrä ei tulisi niin lähelle kentän aitoja, jolloin hevonen itse ei kokisi tarvetta kääntyä jyrkästi. Tämä yhdistettynä toimivampaan sisäpohkeeseen auttoi paljon, ja hetkittäin pääsimme puoliympyrät ilman, että Uuno sai oikaistua reittiä.

Verryttelimme samalla tehtävällä vielä laukassa, joka nostettiin toisen pitkän sivun alusta ravista. Aluksi kiirehdin laukannostossa, jolloin Uuno tarjosi väärää laukkaa. Tarkempien apujen avulla sain myötälaukan nousemaan. Puoliympyrä oli aluksi melkoisen railakasta oikomista, kunnes muistin olla sinnikkäämpi ja käyttää tilaa hyödyksi. Opettaja muokkasi tehtävää laittamalla toiselle pitkälle sivulle kavaletin, jonka jälkeen piti siirtyä hallitusti raviin ennen lyhyttä sivua. Uuno imi mukavasti kavaletille, mutta tahtoi hieman vastustella siirtymistä raviin, ainakin hillittyyn moiseen. Samalla puskeminen oikealle paheni. Opettaja neuvoi ajattelemaan menemistä vasemmalle, jolloin hevonen ei pääsisi niin paljon ennakoimaan. Tämä ja välillä konkreettisesti hevosen vieminen vasemmalle auttoivat pysymään paremmin suorana ja samalla jarruttamaan menoa järkevämpään raviin.

Seuraavaksi pääsimme sitten hyppäämään. Ensin tulimme pari kertaa kahdeksikolla (ratapiirroksen esteet 8 ja 4) siten, että kasieste hypättiin vasemmasta laukasta ja neloseste oikeasta. Esteillä piti luonnollisesti saada vaihdot aikaiseksi. Ensimmäinen kierros meni höpöksi, sillä sekä vaihdot että järkevät tiet jäivät puuttumaan. Ratsastin tien kasiesteelle siten, että Uuno luuli minun olevan menossa kuutosesteelle ja pyrki imemään sinne. Sitten puolestaan nelosesteen sijasta Uuno yritti tähdätä kakkosesteelle. Sain Uunon kyllä molemmista esteistä yli, mutta kaikessa ohjaushäslingissä eivät laukat päässeet vaihtumaan hypyissä, vaan ne korjattiin ravin kautta. Keilasimmepa myös hienosti nelosesteen vasemman tolpan nurin, kun hyppäsimme sen liian paljon vasenta reunaa hipoen, jolloin jalkani nappasi tolpan mukaan. Toiselle kierrokselle sain ohjeistuksen paremmista reittivalinoissa ja olin paremmin hereillä. Sen seurauksena Uunokin tiesi, minne mennään ja vaihtoi laukat esteillä vaivattomasti. Itseä harmitti taas se, etten voinut kerralla ratsastaa järkevästi, vaan alkuun piti käydä hutiloimassa.

Sitten tulimme koko radan eli esteet 1-9, joista numerot 1 ja 2 olivat kavaletteja ja este 3 maapuomi. Ensimmäisellä kierroksella esteet 1 ja 2 ylittyivät ihan ok, vaikka ykkösesteelle tulimme hieman oikeaa reunaa hipoen. Tämä virhe kostautui sitten kolmospuomille tähdätessä, sillä Uuno liirasi siitä oikealta ohi. Jatkoin liirauksesta ympyrälle, jonka avulla pääsin toisella yrittämällä puomin yli. Tie neloselle oli kohtalainen, mutta ponnistuspaikka sattui vähän huonosti eikä laukka vaihtunut. Ravin kautta vaihdettiin sitten laukka vasemmaksi. Viitospuomin yli pääsimme ihan hyvin eivätkä kavaletit 6 ja 7 tuottaneet ongelmia. Pääsimme ihmeen hyvällä tiellä myös kasiesteelle, mutta puutteellisen johtamisen seurauksena laukka ei vaihtunut. Oikea laukka nousi ravin kautta, ja osuimme juuri ja juuri ysipuomille pyöräyttäen loppuun vielä ympyrän. En yllättäen ollut kauhean tyytyväinen suoritukseeni, sillä vaikka Uuno laukkasi ja hyppäsi mainiosti, en osannut ratsastaa hyviä teitä, mikä vaikeutti laukkojen vaihtumista. Uuno vei pisteet muutoin kotiin ihanalla tasaisuudellaan, jolla se puksutti esteeltä toiselle, välillä jopa niille mukavasti imien.

Toisella kierroksella alku lähti jälleen hyvin. Pääsimme ykkösesteen paljon paremmin, mutta taisin jäädä hihkumaan sitä onnistumista, sillä Uuno viurahti taas kolmospuomin ohi oikealta. Pyöräytin taas ympyrän, jolloin pääsimme puomin kelvollisemmin yli. Nelosesteelle tuli parempi lähestyminen, jolloin laukkakin vaihtui oikeasta vasemmaksi. Vähän pidemmän laukkaosuuden aikana Uuno yritti hieman kiihdyttää, mutta palasi kuulolle sitä pyytäessäni. Viitospuomilta seiskakavaletille meni aika mukavasti, ja tie siitä kasiesteelle onnistui jälleen. Laukka jäi kuitenkin vaihtumatta, kun en uskaltanut juuri johtaa tietäen, että Uuno saattaisi kääntyä jyrkemminkin esteen jälkeen oikealle, kun sisäpohkeeni tuskin oli sitä estämässä. Laukka korjattiin ravin kautta oikeaksi, ja tällä kertaa osuimme myös paremmin ysipuomille. Toinen kierros oli edelleen kaukana hyvästä, mutta oli siinä kuitenkin vähän enemmän ajatusta mukana. Opettajakin tuumasi, että Uuno yleensä korjaa omaakin menoa toisella yrittämällä.

Loppuraveissa sitten pyrin saamaan Uunon taas rentoutumaan rauhallisempaan raviin. Oikeaan kierrokseen Uuno antoikin vähän periksi, mutta vasempaan ei oikein millään. Oli hassua, että jäykempi asetus menikin lopputunnista läpi, kun taas aiemmin helpompi asetus ei sitten enää millään. Ravin tahti kuitenkin rauhoittui, joten pääsimme levollisissa tunnelmissa siirtymään käyntiin. Tämä tunti osoitti taas inhottavan selvästi sen, kuinka pohkeeni eivät osaa hommiaan. Uuno kuitenkin keräsi pisteet tasaisella varmuudellaan, ja siksipä haluaisin sillä vielä muulloinkin hypätä. Sen laukka kuitenkin pyörii mukavasti, ja se kuuntelee pidätteet samoin kuin kaasun, jolloin niistä ei tarvitse huolehtia niin paljon. Hymähdinkin opettajalle, että tarvitsen sellaisia esteratoja, joissa ei tarvitse mennä oikeaa laukkaa, niin hyvin menee. Sitä ei taida ihan heti tapahtua, joten lienee parempi vain keskittyä opettelemaan käyttämään pohkeita oikein.