Uusintayritys, joka kannatti

Koska eilinen estevalmennus Peran kanssa meni pääosin mönkään, toivoin opettajalta uusintayritystä perjantain normaalitunnille, jossa myös oli esteitä. Pera oli jo aiemmalla tunnilla ja näytti kulkevan ihan normaalisti ilman tuijotteluita. Tämä helpotti vähän jännitystäni ja päätin, että tällä kertaa yritän parhaani, jotta ratsastan enkä lipsahda aina kyytiläiseksi.

Alkuverkassa ravaillessa ja laukassa Pera yritti vähän katsella niitä tuttuja tavaroita kentän laidoilla. Oli siis helppo tajuta, etten ollut vakuutteluistani huolimatta täysin rento. Sinnikkäästi kuitenkin tuijottelin itse aina aivan muualle kuin mitä Pera tuijotteli. Tämä auttoi eikä polle ottanut tuijottelua yhtään niin tosissaan kuin eilen. Sain kuitenkin koputella aina sisäpohkeella, ettei polle yrittäisi kaartaa oman mielensä mukaan tuijottelukohtien kohdalla. Yhtään säpsähdystä ei kuitenkaan saatu, ja pieni jännityksenikin hälveni kohtalaisen vikkelästi. Verkassa ylittelimme taas puomeja, ja ne sujuivat ihan hyvin. Muutamia kertoja tosin unohdin ulkopuolen avut, jolloin valuimme vähän puomin keskikohdasta pois. Muutoin Pera oli kuitenkin hyvin ohjattavissa ja puomit ylittyivät kohtalaisen tasaisesti.

Muutamien hyppyjen jälkeen siirryimme sitten rataan, joka oli viimeisen kavaletin sijoitusta lukuun ottamatta samanlainen kuin eilen. Esteet eivät toki olleet yhtä ahtaasti kuin mitä ratapiirrokseni antaa ymmärtää, mutta olen edelleen hyvin lahjaton radan mallintamisessa. Pienissä hyppytehtävissä ei tällä kertaa ollut sen kummempaa ongelmaa. Sain Peran hyvin esteelle, ja se jatkoi myös aika kivasti suoraan yrittämättä niin kovasti kurvata omille teilleen. Yhtenä tehtävänä oli hypätä kaksi suoralla ollutta estettä ja ensin pysäyttää, sitten siirtää käyntiin ja lopulta käyttää ravissa laukanvaihton ajan ja jatkaa siitä hallitusti suoraan. Pera oli mukava näissä treeneissä, ja onnistuimme niissä aika kivasti. Polle kyllä yritti ehdotella aina kaartamista oikealle, mutta ihmeen hyvin sain kerrottua, että nyt ei mennä sinne.

Rata oli siis tuttu valmennuksesta. Ykköseste oli trippeli, siitä laukkailtiin rauhassa kavalettipystylle eli kakkoselle. Laukka vasemmaksi ja siitä sitten pystykolmoselle ja nelosokserille. Sen jälkeen pitikin jo tiukasti katsella viitoskavalettia, jotta kohtuullisen nopea kaartaminen onnistuisi sille. Ensimmäisellä kierroksella maksimikorkeus oli 60 cm, toisella kierroksella pari estettä oli 75 cm.

Ensimmäinen kierros meni mukavan tasaisesti. Keskityin kerrankin kunnolla ja päätin korjata valmennuksessa tehdyt mokat. Ykkönen ylittyi hyvin, kakkonen myös, vaikka laukka jäi vaihtumatta. Vaihdoin ravin kautta ja jatkoin kolmoselle. Olin tarkkana vasemman puolen kanssa, ettei Pera yrittäisi taas karata sieltä. Ongelmaa ei tullut ja laukkasimme neloselle tasaisella neljällä askeella. Laukka vaihtui ja saatoimme kaartaa ihan nätisti kavaletille. Kaikin puolin kiva rata.

Koska ensimmäinen kierros onnistui, palkitsi opettaja korottamalla trippelin ja okserin korkeimmat puomit 75 senttiin ja kolmospystyn 70 senttiin. Pera vaikutti tässä vaiheessa jo varsin mukavalta, joten ainakin kuvittelen laukanneeni vähän eilistä nynnylaukkaa paremmin. Ratatempoa ei tosin vieläkään ollut, mutta kuitenkin vähän sujuvampaa. Kuva paljastaa, kuinka johtamiseni ovat kaukana huomaamattomasta.

Ykkös- ja kakkosesteet ylittyivät hyvin, joskin kakkosella laukka jäi vaihtumatta. Sain kuitenkin vaihdon tehtyä kaarteen avulla, joten jatkoimme sitten kolmosen ja nelosen yli helposti. Nyt Pera kuitenkin nelosen jälkeen vaihtoi vain etupään, joten menimme sitten ristilaukkaa kavaletille. Ei sujuvaa, mutta yli mentiin. Harmitti oma moka siinä, etten keskittynyt pyytämään takapäätä vaihtamaan, kun kaarteen ratsastaminen vei huomion. Jos olisin päässyt nelosen jälkeen paremmin laukkaamaan, olisi takapääkin todennäköisesti vaihtanut helposti. Mutta olin radassa tyytyväinen, kun hyppypaikat olivat molemmille aika selvät eikä esteille mutkiteltu.

Tämä uusintayritys kannatti ottaa. Nyt Peran kanssa hyppäämisestä jäi hyvä mieli, ja pienet pelot väistyivät taas vähän syrjemmäs. Plussaa siitä, että keskityin ja uskalsin ratsastaa miettimättä, kieltääkö hevonen tai ohittaako se esteen. Olin myös iloinen siitä, etten tänään jäänyt hypyissä niin kuin viimeksi. Tällä kertaa tunsin paremmin, mistä kohtaa hevonen oli lähdössä hyppyyn. Ja pakko myöntää, että olihan se kiva taas huomata, ettei se estekorkeus arveluttanut, kun muisti ratsastaa ne välit kunnolla. Vielä kun saisin hankittua sen ratatempon takaisin ja saisin ratsastettua pohkeet vielä käännöksiä ajatellen paremmin läpi, niin siinä olisi jo hyvä paketti kisoja ajatellen.

Kuvista kiitos Noora-Marialle!